Paljon on tapahtunut viime kirjoituksen jälkeen ja koiraharrastajan arkeen on tullut uutta sisältöä. Meille siis syntyi 22.12. poika ja nyt on opeteltu vauva-arkea muutaman viikon ajan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita loppua koirien kanssa harrastamiselle, vaan siihenkin pyritään aikaa löytämään entiseen tapaan. Koirat ovat suhtautuneet tulokkaaseen hienosti ja päivittäin olemmekin lenkkeilleet porukalla. Tokotreeneistä pidimme Niilon kanssa neljä viikkoa taukoa, mutta nyt on treeneissäkin jo käyty. Tauosta huolimatta uskaltauduimme myös Hihan tokokokeeseen 15.1., joka pidettiin tutussa treenihallissa. Koehan sujui ihan mukavasti näin tauon jälkeen. Vieläkin on paljon parannettavaa, mutta nyt ykköstulos oli jo lähes käden ulottuvilla.

Voittajaluokkaan osallistui viisi koirakkoa (kaikki tuttuja). Niilon vuoro oli viimeisenä. Paikkamakuu sujui tällä kertaa ilman ennakointeja tms, joten siitä saimme kympin. Omaa suoritusvuoroa odotellessa Niilon vire ehti valitettavasti vähän laskea ja sehän näkyi sitten tuttuun tapaan seuraamisessa. Saimme siitä 7, johon täytyy kyllä olla tyytyväinen Niilon tasolla. Liikkeestä istuminen sujui hyvin (seuraamista lukuun ottamatta, mutta siitä ei näemmä sakotettu). Niinpä saimme pisteitä 9,5. Luoksetulossa Niilolla oli jo liikaa intoa, joten ei pysähtynyt seisomaan. En edes yrittänyt pysäyttää toista kertaa, vaan pysäytin suoraan sitten maahan. Maahanmeno oli onneksi hyvä, joten saimme pisteitä 6,5. Ruutu meni muuten hienosti, mutta jouduin sanomaan kaksi maahan-käskyä ennen kuin sain Niilon ruutuun maahan. Niinpä pisteitä tuli 8. Hyppynouto oli hyvä ja pisteitä tuli 9,5. Nyt jopa lopun perusasento oli aiempaa parempi. Onhan sitä jo yritettykin suoristaa aika pitkään. Metallinoudosta pisteitä tuli 9, vaikka Niilo empi jonkin aikaa kapulalla. Se oli kyllä aika yllättävää, sillä Niilo tykkää metallista. Pitäisi muistaa treenata aina välillä vierailla kapuloilla, sillä ankarampi tuomari olisi varmaan sakottanut empimisestä enemmän. Sitten oli vuorossa tunnistusnouto ja järkytyksekseni Niilo toi väärän kapulan. En muista, koska se on treeneissä viimeksi tuonut väärän. Niilo on kyllä monesti epävarma ja tarkistaa kapulat moneen kertaan, mutta on kuitenkin osannut treeneissä tuoda oikean. Kotona jopa onnistui hienosti tunnari, vaikka Mikko laittoi muut kapulat. Aiemmin tehtävä oli Niilolle liian vaikea, jos kapuloissa oli Mikon haju. No, vahinkoja sattuu. Viimeisenä oli sitten kaukokäskyt. Niissä Niilo vähän edisti ja teki kahdesti väärän liikkeen, jolloin jouduin antamaan uuden käskyn. Uudella käskyllä se onneksi korjasi asennon oikeaksi. Kaukokäskyistä saimme 6,5 pistettä.

Saimme siis yhteensä 226 pistettä. Mikäli tunnari olisi onnistunut, olisi ykköstulos ollut lähes varma. Turha sitä enää on kuitenkaan jossitella. Lisää vaan treeniä ja suunta kohti uusia kokeita.

Osallistuimme myös tänä kesänä perinteiselle SNJ:n leirille. Tällä kertaa emme paikan päällä yöpyneet, sillä leiri järjestettiin taas Tammelassa ja asuimme sen aikaa mökillä. Niilo osallistui kahtena päivänä nomekoulutuksiin ja tokoili yhden treenin verran. Roope osallistui yhtenä päivänä agilitytreeneihin. Melko monipuolisesti hyödynsimme siis leirin lajitarjontaa.

Pian leirin jälkeen Roopelle tuli ikävä vepeharrastusta haittaava vaiva eli hotspot. Roopen paksulle turkille ei oikein sovi koko illan kestävä märkä treeni. Näinhän kävi myös kesällä 2010 ja aiempina vuosina Roopella ei vastaavia ongelmia ole oikeastaan ollut, vaikka se paljon onkin uinut. Roopen sairastuminen koitui Niilon onneksi eli se pääsi Roopen tilalle vepetreeneihin. Niilo yllätti minut positiivisesti, sillä oletin etukäteen, ettei se hae venettä tai hukkuvaa kovin helpolla. Kävikin juuri päinvastoin eli veneen haku ja hukkuva alkoivat onnistua saman tien. Sen sijaan vienti aiheuttaa eniten ongelmia Niilollakin ja veneestä hypyssäkin se on vähän epävarma (tosin ehdittiin kokeilemaan tätä loppukesän aikana vain kerran). Ensi kesänä on tarkoitus jatkaa siis viennin kanssa taistelua molempien koirien kanssa… Niilo vie kyllä hienosti maalla, eikä se ala pelleillä rannalla niin kuin Roope, mutta jotenkin se ei vaan ymmärrä veneeseen viemistä. Huoh!

Elokuussa pääsimme jälleen kyyhkyjahtiin mukaan. Tällä kertaa minulla oli molemmat koirat mukana. Niilo pääsi aluksi passiin mukaan ja Roope jäi autoon odottamaan. Aluksi oli vähän vaikeuksia korvien kanssa. Niilo siis kuvitteli tietävänsä itse, mistä pudonneet linnut löytyy, eikä ottanut oikein ohjausta. Muutenkin se kävi aika kuumana aidossa metsästystilanteessa, mikä ei kyllä ole Niilolle tyypillistä normaalisti. Pienen vääntämisen jälkeen alkoi korvien olemassaolo kuitenkin taas palautua ja Niilo huomasi, että minua kannattaa kuunnella. Onneksi saatiin siis onnistuneita ohjauksia aikaiseksi. Päivä alkoi lämmetä, joten hain Roopenkin autosta. Tässä vaiheessa koirien ohjaaminen meni vähän härdelliksi, kun molemmilla koirilla on samat käskyt. Ne eivät siis oikein tienneet kumpaa käskin ja kumman olisi pitänyt pysyä passissa… Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Roope oli nyt ensimmäistä kertaa tosi toimissa. Ensimmäinen haavakko aiheutti sille pientä ihmetystä. Roope ei selvästikään uskaltanut ottaa elävää lintua ilman lupaa. Menin haavakon luo ja kehotin Roopea ottamaan linnun, jonka jälkeen Roope toi kaikki haavakot ongelmitta käteen asti. Lopuksi käytiin vielä peltoja läpi sinne jääneiden haavakoiden varalta. Tässä vaiheessa Roope oli naapurin isännän matkassa ja hienosti se toi vieraallekin ihmiselle löytämänsä haavakon. Valitettavasti emme ehtineet metsälle mukaan enää muina päivinä. Kysyntää koirille olisi kyllä ollut!

Roope jatkoi keväällä aloittamaansa agilitya syyskuun loppuun asti. Roope on todella innostunut agilitysta. Harmittaa, etten ole tajunnut kokeilla sen kanssa lajia jo aiemmin. Nyt se on kuitenkin jo aika vanha agilityharrastuksen aloittajaksi. Talvi pidetään agilitysta taukoa ja toivottavasti keväällä päästään sitten taas jatkamaan hauskaa harrastusta.

Roopen pentu Eevi oli meillä viikon hoidossa syyskuun alussa. Oli hieno tutustua tähän pieneen labradoriin paremmin. Eevi on luonteeltaan todella miellyttävä: enimmäkseen rauhallinen mutta työintoinen. Isänsä luonteen se on selvästi perinyt leikkimisessä. Isä ja tytär olisivat jaksaneet leikkiä keskenään vaikka kuinka kauan. Välillä pitikin rauhoitella tilannetta.

 Eevi

Isä ja tytär

Syyskuussa Roope osallistui labradorikerhon järjestämälle haavoittuneen hirvieläimen jäljestyskurssille. Roope toimi kurssin demokoirana Elisan ohjauksessa. Kaikki kurssilaiset olivat siis seuraamassa Roopen suoritusta. Jälki oli lyhyt ja tehty tosi tilannetta mukaillen (lähtöä ei näytetty, verettömiä osuuksia). Jäljen päässä oli palkintona peuran pää ja sorkka. Roope nautti tehtävästään täysillä. Se niin tykkää jäljestää ja esiintyä. Tässä tehtävässä ne yhdistyivät mukavasti. Minua kyllä jännitti etukäteen, miten Roope työskentelee tuollaisessa väkijoukossa (varsinkin, kun tänä vuonna oli tehtynä vain yksi treenijälki keväällä). Hyvin Roope kuitenkin suoriutui.

Roope ja Elisa (Kuva: J. Järviniemi)

Sorkka löytyi (Kuva: J. Järviniemi)

Seuraavana päivänä oli sitten Roopen ja Murun pentujen tapaaminen Teurolla. Paikalla oli pennuista Eevi, Muru, Brynja ja Laku. Pennuille tehtiin verijäljet ja sen lisäksi käytiin läpi taipumuskokeen kulkua ja tutustuttiin riistaan. Lisäksi tietenkin herkuteltiin nuotion ääressä ja vaihdettiin kuulumisia. Oli hieno nähdä, että kaikilla pennuilla oli vahvat taipumukset sekä jäljestämiseen että riistatyöhön. Muru-pentu oli ollut jo metsästyksessä mukana tänä syksynä. Toivottavasti kaikki pennut omistajineen jaksavat treenailla ahkerasti ja näemme pentuja vielä kokeissakin.

Loppusyksystä on koirien kanssa harrastaminen vähentynyt. Tällä hetkellä on ohjelmassa ollut pääasiassa tokoa. Viikottain on treenattu Hihan ulkokentällä. Sen lisäksi meillä on hallivuoro varattuna Veikkolasta joka toinen viikko talven ajaksi. Olen nyt alkanut tokoilla ahkerammin myös Roopen kanssa. Jossain vaiheessahan luovuin sen treenaamisesta, mutta nyt olen taas aloittanut uudestaan. Roopella on niin mielettömästi intoa kaikkeen tekemiseen, että täytyyhän sitä hyödyntää. Lisäksi minusta tuntuu, että Niilokin on muuttunut tokossa energisemmäksi, kun Roope on alkanut käydä treeneissä myös. Kisatavoitteita Roopelle ei ole asetettu, mutta Niilon kanssa olisi tarkoitus startata taas ensi vuoden puolella tokossa. Saa nähdä, miten kokeissa sitten sujuu, mutta tällä hetkellä Niilo on treeneissä tosi motivoitunut. Toivottavasti motivaation säilyttäminen onnistuu jatkossa myös kokeissa.

Koekausi on saatu päätökseen meidän osalta. Pahoittelut, että päivitykset ovat täysin jääneet tekemättä viime aikoina. Harrastamista emme ole kuitenkaan lopettaneet, vaikka kausi olikin aiempaa rauhallisempi. Tässä kooste loppukauden kokeista.

Startteja kertyi kuitenkin neljässä eri lajissa, joten eräänlainen saavutus sekin, vaikkei menestys ollut kummoistakaan. Kauteen mahtui siis yksi mejäkoe, 3 vepekoetta, 3 nomekoetta ja 4 tokokoetta. Roope starttaili vepessä ja Niilo muissa lajeissa.

Kesäkuussa Roope osallistui vielä kahteen vepekokeeseen soven läpäisemisen jälkeen. Näistä molemmista oli tuloksena alo3 johtuen vientiongelmista. Roope siis lopetti kokeissa viemisen siihen soveen. Treeneissä vienti sujui kuitenkin kohtalaisesti. Heinäkuussa Roopelle tuli hotspot, jonka takia emme enää vepessä starttailleet.

Niilo osallistui heinäkuussa nomekokeeseen Evolla, josta tuloksena oli avo3. Ohjaus jäi harmittavasti pari metriä vajaaksi (riista oli vastarannalla maalla ja Niilo ei noussut maalle asti). Myös kakkosmarkkeeraus tuotti vaikeuksia, mutta molemmat riistat saatiin kuitenkin talteen ilman ohjaajan apuja. Haku oli mielestäni tehokasta. Niilo myös tokoili heinäkuussa SNJ:n leirikokeessa. Koepäivä oli taas sangen kuuma, joka verotti Niilon motivaatiota. Saimme kuitenkin voi3-tuloksen seuraamisen nollasta huolimatta.

Elokuussa osallistuimme vain yhteen tokokokeeseen Niilon kanssa ja tällä kertaa jäimme ilman tulosta. Ruutu oli hukassa, kaukoissa edisti ja jätti tekemättä ja liikkeestä istuminenkin nollaantui.

Kausi päättyi Salon seudun noutajien nomekokeeseen syyskuussa, josta saimme avo3-tuloksen. Koe alkoi haastavalla vesiohjauksella, jonka suhteen ohjaaja luovutti pelätessään koiran karkaamista hakuruutuun. Kaksoismarkkeeraus ja haku onnistuivat sen sijaan hyvin.

Lisäilen koearvosteluja kotisivuille lähiaikoina.

Roope osallistui maanantaina vepen sovekokeeseen Paraisilla. Ensimmäisenä liikkeenä oli hyppy, joka onnistui hyvin (jouduin käyttämään 2/6 käskyä) ja siitä pisteitä 25. Seuraava liike oli vienti. Vientiliikkeessä minä olen veneessä ja apuohjaaja antaa esineen rannalla. Liike perustuu meillä toistaiseksi luoksetulokutsuun. Roope lähti hyvin tulemaan luokse ja ui noin 20m (kokomatka 30m), jolloin se yhtäkkiä kääntyi takaisin kohti rantaa. Minun käskyt kaikuivat kuuroille korville ja Roope ui rantaan asti, joten vientiliike oli 0p Roope todennäköisesti aisti jännityksen minun äänestäni ja paineistui minun kireistä käskyistä. Treeneissä liike on kuitenkin yleensä sujunut hyvin. Liikkeen nollaantuminen aiheutti minulle lisäjännitystä, koska loppujen liikkeiden oli onnistuttava soven läpäisemiseksi.

Seuraava liike oli veneen haku. Roope haki veneen mallikkaasti ja saimme myös tästä liikkeestä täydet 25p. Viimeinen liike oli hukkuvan pelastaminen, joka sujui myös hienosti ja pisteitä 25p. Näin ollen Roope sai kokeesta 75/100p ja sove hyväksyttiin. Seuraava koitos on sitten edessä viikon päästä, mutta nyt on jo jännityksen määrä pienempi.

Niilo osallistui lauantaina tokon SM-kisoihin labradorien joukkueessa. Sää oli helteinen ja siten erityisen haastava tokoiluun. Edellisen kokeen jälkeen treenejä oli tehtynä vain muutama, joten odotukset eivät olleet järin korkealla. Niilo suoriutui tehtävistä kuitenkin olosuhteisiin nähden mukavasti. Se ei nollannut tällä kertaa yhtään liikettä, joten olin sen suoritukseen sangen tyytyväinen, vaikka kaikkeen jäi vielä parantamisen varaa. Tässä pisteytykset siten, kun kuvittelen niiden menneen. Pieniä virheitä varmaankin on, koska en ole saanut vielä koepöytäkirjaa.

Koe alkoi paikkamakuulla. Niilo lysähti maahan juuri ennen liikkurin, oletko valmis -kysymystä. En ehtinyt nostaa sitä ylös, ennenkuin liikkuri jo jatkoi eteenpäin käskytyksissään. Paikkamakuusta siis harmittavasti vain 8p. Samassa kehässä tehtiin vielä kaukokäskyt, joissa Niilo edisti melko paljon ja tarvitsi kahteen siirtymään kaksi käskyä. Saimme kuitenkin 5p.

Seuraavassa kehässä oli ensimmäiseksi hyppynouto, joka meni mielestäni ihan hyvin lopun perusasentoa lukuunottamatta. Siitä pisteitä ehkä 7,5. Seuraavana oli seuraaminen. Kaavio ei onneksi ollut kovin pitkä, mutta aika laahustamista oli taas Niilon seuraaminen. Ei tosin onneksi niin huonoa kuin viimeksi ja nyt se sentään teki kaikki perusasennot (vinoja tosin). PIsteitä tuli vain 5. Viimeiseksi tässä kehässä oli luoksetulo, joka ei mennyt kuten Niilolla yleensä. Se ei pysähtynyt ekalla käskyllä, vaan jouduin antamaan toisen, jolloin se oli valunut jo aika paljon. Maahan se meni ok. Olisi ehkä kannattanut pysäyttää suoraan maahan, mutta vaikea tehdä päätöksiä riittävän nopeasti. Luoksetulosta saimme pisteitä vain 5.

Viimeisessä kehässä oli ensimmäisenä liikkeenä ruutu, joka minua etukäteen mietitytti, silllä ruutu oli lähellä kehänauhaa ja ruutumerkit olivat vaaleansiniset. Turhaan murehdin etukäteen, sillä Niilo meni hienosti ruutuun. Meinasin itse unohtaa käskeä sen maahan, mutta lopulta muistin sentään. Lopun luoksetulo olisi saanut olla terävämpi ja perusasento oli vino. Pisteitä saimme 7. Seuraavaksi oli liikkeestä istuminen, josta saimme varmaan 7p (taas perusasento huono). Sitten oli metallinouto, jonka melkein nollasimme, sillä minun heittoni oli aivan sallitun rajoilla (n.10m). Onneksi heitto kuitenkin hyväksyttiin ja tästä saimme pisteitä 8. Viimeisenä liikkeenä oli tunnari, jossa itse taas mokasin. Unohdin sanoa Niilolle paikkakäskyn ennen liikkeen alkua, joten se hämääntyi minun kääntyessä ja nousi seisomaan. Se löysi oman kapulan hyvin, mutta sitten iski epävarmuus ja se pudotti sen. Haistoi vielä viereisen kapulan ja otti sitten oman uudestaan ja palautti minulle. Pisteitä tästä 6. Kokonaisvaikutelma oli ilmeisesti 8,33. Pisteitä saimme tulospalvelun mukaan 204,33. Rutkasti jäi siis vielä parannettavaa, mutta tämä koe osoitti, että kyllä Niilo periaatteessa liikkeet hallitsee. Nyt vaan lisää treeniä ja uusia kokeita kalenteriin merkitsemään.

Sunnuntaina osallistuimme myös nomekokeisiin Raaseporissa. Koe ei mennyt kovin hyvin, mutta osittain pistän sen kyllä väsymyksen piikkiin. Kaksi helteistä koepäivää on kyllä koiralle (ja ohjaajalle) liikaa. Koe alkoi ykkösmarkkeerauksella, jonka Niilo suoritti hyvin. Palauttaessa ammuttiin laukaus ohjaukselle. Niilo pysähtyi hyvin katsomaan laukauksen suuntaan ja palautti sitten minulle käteen. Ohjaus oli reilut 80m pitkä (tuomarin sanoma matka). Riista oli avovedessä lähellä vastarantaa. Ensimmäinen lähetys oli jotenkin huono, enkä saanut Niiloa irtaantumaan kunnolla. Otin sen uudestaan sivulle ja lähetin uudestaan. Nyt Niilo lähti etenemään hyvin, mutta se ajautui liikaa vasemmalle. Niinpä käänsin sen sitten reilussa 60metrissä oikealle. Kun sain sen taas oikeaan linjaan yritin ohjata sitä vielä eteen, mutta Niilo oli sitä mieltä, että nyt riittää, eikä ottanut enää ohjausta ollenkaan, vaan ui takaisin luokseni. Niilolla on joku iso kynnys tuossa 60-70m paikkeilla. Nyt ei varmaan jäänyt kuin n.10m uupumaan ohjauksesta. Kyllä harmittaa. Seuraavaksi oli kaksoismarkkeeraus melko lyhyillä etäisyyksillä. Eka heitto tuli rannan kaislikkoon ja toinen heitto avoveteen vähän kauemmaksi. Niilo haki ensin avoveteen heitetyn, mutta palautti sen rannan kautta. Palautuksen aikana Niilo ehti unohtaa toisen heiton. Näin heti koirasta, ettei sillä ollut selvää mielikuvaa, mutta se lähti kuitenkin noutoon melko reippaasti. Se meni katsomaan samaan paikkaan, jonka se oli jo hakenut ja lähti sitten etsimään väärästä suunnasta, jolloin tuomari käski kutsua koiran takaisin ja koe oli siinä. Luoksetullessaan Niilo sitten törmäsi toiseen markkeerausriistaan... Lisää tarvitsis tätäkin lajia treenata, jotta saataisiin varmuutta ohjauksiin ja kaksoismarkkeerauksiin.

Pitkästä aikaa ehdin kirjoittamaan kuulumisia tännekin. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö me oltaisi mitään tehty viime aikoina. Ollaan kyllä harrastettu lähes entiseen tahtiin, mutta ei vaan tahdo jäädä aikaa kirjoitella treenejä muistiin.

Huhtikuussa osallistuin nou/nome-koetoimitsijakurssille ja nyt olisi oikeus toimia nome-puolellakin koetoimitsijana, jos vaan minulle joskus todistus kurssista toimitetaan. Täytyisi kai taas kysellä todistuksen perään…

Niilo osallistui labradorien tokoleirille huhtikuun puolessa välissä ja paljon saatiin taas uusia vinkkejä Lentsun opissa. Kunpa vain olisi aikaa niitä toteuttaa.

Pääsiäisen tienoilla pennut matkasivat uusiin koteihin. Kamerassa olisi kuviakin pentujen ekasta ulkoilusta huhtikuun alkupuolelta, kun vaan saisin siirrettyä niitä tänne.

Toukokuun alussa Roope aloitti agilityn alkeiskurssin. Roope syttyi agilityyn heti. Harmi, että pääsimme aloittamaan lajin vasta näin myöhään, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan. Roope on oppinut uusia esteitä tosi nopeasti, eikä mikään ole toistaiseksi ainakaan sitä suuremmin ihmetyttänyt. Vauhtia tuntuisi olevan niin paljon, ettei ohjaaja meinaa pysyä perässä. Ei parane ikinä hankkia nopeampaa koiraa kuin näy-linjainen labradori, koska ohjaaja on niin toivottoman hidas.

Niilo aloitti mejäkautensa vappuna treenijäljellä ja ensimmäinen koe oli äitienpäivänä Hirvihaarassa. Niilo suoriutui jäljestään mukavasti, vaikkei ykköstulosta saanutkaan. Arpaonni ei taas meitä suosinut ja saimme päivän viimeisen jäljen. Hienosti Niilo jaksoi kuitenkin tehdä töitä lämpimässä säässä. Tässä koeselostus: ”Koiralle osoitetaan alkumakaus, joka nopeasti nuuhkaistaan ja innokkaasti jäljelle. Edetään ilmavainulla lähes jälkiuran päällä. Makauksista kolme merkataan pysähtyen ja nuuhkaisten. Yksi nopeasti napaten ylimennessä. Ensimmäinen kulma pienellä lenkillä. Katkokulma teetti töitä koiran etsiessä uutta alkua tuulen alapuolelta, jossa se ei ollut, hukka. Kolmas kulma laajalla lenkillä. Kaadolle innokkaasti, sorkka esiteltiin kaikille. Erinomainen suoritus, vain katkokulmalla oli epäonnea.” Tulokseksi Niilo sai siis VOI2 38p. Katkokulma oli osin siis hakkuuaukossa ja kulman alussa oli pitkittäin kaatunut puunrunko. Niilo harhautui kulkemaan väärältä puolelta puunrunkoa ja ajautui näin vähän liian pitkälle hakkuuaukkoon. Niilo rengasti sitkeästi, mutta vähän liian kaukana, jolloin se ei osunut veretyksen alkuun, vaikka kovasti yrittikin. Niilon jäljellä oli kyykin, mutta onneksi minä ja Niilo emme sitä huomanneet.

Tänään osallistuimme Niilon kanssa ensimmäistä kertaa tokon voittajaluokkaan. Olipa suoritus! Minua ei edes suuremmin jännittänyt, mutta koira käyttäytyi kyllä epäniilomaisesti ja teki sellaisia virheitä, joita ei ole tapahtunut harjoituksissa todella pitkiin aikoihin. Tuomari oli melko tiukka, mutta oikeudenmukainen ja linja säilyi hyvin. Liikkeet suoritettiin sekoitetussa järjestyksessä, mikä oli ihan hyvä. Ensin oli paikallaolo, josta Nipa sai kympin. Yksilöliikkeet alkoivat metallinoudolla. Siitä saimme 8p (hidas palautusvauhti ja vino perusasento). Sitten seuraaminen, joka oli kyllä niin järkyttävää, että huh huh. Niilo haahuili ja laahusti ihan kuin ei olisi ikinä seuraamisesta kuullutkaan. Jouduin antamaan ylimääräisiä käskyjä ja sekään ei Niiloa herättänyt. Hitaassa käynnissä Niilo yhtäkkiä skarppasi ja seurasi melko pitkän hitaan osuuden hienossa kontaktissa. Samoin siirtymät (3 askelta taakse ja 3 askelta oikealle) menivät hienosti. Kun siirryttiin taas normaalikäyntiin, niin Nipan motivaatio hävisi ja sama laahustaminen alkoi jälleen. Tulipa sitten nollattua seuraaminen ensimmäistä kertaa meidän koeuralla, mutta ehkä ei viimeistä.

Seuraavana liikkeenä oli luoksetulo, josta saimme 7,5p. Niilo vähän ennakoi (nytkähti liikkurin käsky-sanalla ekassa luoksetulossa). Seisominen valui vähän, mutta maahanmeno ok. Niilo taisi unohtaa tehdä loppuperusasennon tässä liikkeessä (osa perusasennoista unohtui kyllä seuratessakin). Sitten oli vuorossa ruutu. Niilo lähti innokkaasti liikkeelle, mutta hakeutui kohti luoksetulomerkkejä ja kehänauhaa. Pysäytin sen ja annoin uuden ruutukäskyn, jolloin Niilo huomasi oikean ruudun ja meni sinne. Se jäi kuitenkin ihan ruudun vasempaan etunurkkaan, jolloin etutassut tulivat ulos ruudusta maahan mennessä. Näin tuli ruutukin nollattua. En tiedä, olisinko voinut käyttää vielä yhden ohjauskäskyn lisää (olin sanonut jo ruutu, seis, ruutu, seiso). Ruudun jälkeen oli vuorossa liikkeestä istuminen ja mitä tekee Niilo. Nipa päätti suorittaa hienon maahanmenon. Huoh! Näin tuli helppokin liike nollattua yllättäen. Niilo ei ole aikoihin tehnyt istumisessa virhettä treenatessa, mutta kokeissa kaikki on mahdollista. Seuraavana oli vuorossa hyppynouto, joka sujui hienosti. Pisteitä tuli 9 (perusasento vino). Sitten oli vuorossa kaukokäskyt, joissa pelkäsin etukäteen ennakointia ja edistämistä. Pelkoni oli aivan turha, sillä Niilo ei viitsinyt kaukoissa suorittaa juuri mitään. Liikejärjestys oli muistaakseni maahan-istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Niilo teki maahan-istu hyvin, mutta sitten se lösähti maahan, enkä saanut sitä kahdella käskyllä seisomaan. Sitten se nousi kyllä maasta seisomaan, mutta istumisen sijaan se lösähti taas maahan. Pisteitä taas pyöreän nollan verran. Viimeisenä liikkeenä oli tunnistusnouto, josta Niilo suoriutui mielestäni mukavasti. Lopun perusasento oli vino ja tuomari sanoi, että on virhe, kun koira ei heti ota omaa, kun osuu kohdalle. Niilo siis kävi kaikki läpi ja otti sitten vasta oman. Pisteitä tuli vain 6,5, mutta minulle on tärkeintä, että oma kuitenkin löytyi ilman mitään muiden nosteluja tms. Kokonaisvaikutus oli vain 7p johtuen ailahtelevasta suorituksesta. Osan liikkeistä Niilo teki iloisesti ja motivoituneesti ja osassa se oli jotain ihan muuta. Pisteitä yhteensä siis surkeat 137p. No, tästä on suunta toivottavasti ylöspäin. Eipä mennyt muillakaan koirakoilla ihan nappiin, sillä Niilo sijoittui kolmanneksi. Luokassa oli yhteensä viisi koirakkoa, joista neljä sai valitettavasti nollan.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata Lapualle labradorien nomeleirille.

Pennut saivat eilen nimensä sirutuksen yhteydessä. Samalla yritettiin ottaa kaikista pennuista kuvat, mutta se ei ollut kovin helppoa. Osan kuvista taso on siis surkea.

Rooibos Midnight Cowboy

Rooibos Hurt Locker

Rooibos All About Eve

Rooibos West Side Story

Rooibos Sound Of Music

Rooibos My Fair Lady

Rooibos Out Of Africa

Sitten vielä ruokailuhetkiä

Tänään kävin taas katsomassa pentuja. Nyt on kaikilla jo silmät auki ja kävelykin alkaa sujua mallikkaasti. Eka matokuuri on syöty. Tässä muutama kuva pennuista:

Nurkka on suosituin nukkumapaikka

Pennut ulottuvat jo imemään seisovaa Murua ja Murulla onkin vaikeuksia ehtiä makuulle, kun pennut jo hyökkäävät tissille

Ruskea tyttö kiipeää ahnaasti muiden päälle imemään

Päiväuniaika (yksi pentu on taas pää nurkassa nukkumassa...)

Mihin tämä aika oikein kiitää? En ehdi nykyään kuulumisia juurikaan kirjoitella. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö me edelleen harrastettaisi.

Kävin lauantaina katsomassa pentuja ja tässä vähän "kuvasaastetta". On ne vaan suloisia!

Koko porukka päiväunilla

Vähän jo kävellään

Helliä hetkiä

Nokosilla

Lähikuvassa joku ruskeista tytöistä

Ruokatunti

Innokas imijä

Viime aikoina olemme treenanneet lähinnä tokoa ja edistymistäkin on tapahtunut. Hiljaa hyvä tulee. Kyllä tällä kaudella olisi tarkoitus viimeinkin uskaltautua Niilon kanssa tokon voittajaluokkaan. Roopekin jatkaa treenaamista, mutta katsotaan ensin, miten Niilon kanssa menee ja sitten aloitetaan tehotreeni Roopen kanssa. Kävin myös pitkästä aikaa KHN:n kuukausitreeneissä. Olipa kiva treenata pitkästä aikaa nomea porukassa. Kimppatreeni (malttaminen) otti Niilolla tosi koville. Vaikea uskoa, että se on tokotreeneissä itse rauhallisuus ja nyt joutui välillä vähän "kovistelemaan", jotta sai sen odottamaan rauhassa. Alkukangertelun jälkeen tehtävätkin alkoivat sujua mukavasti. Teemana oli lähinnä ohjausta ja lisäksi tehtiin muutama markkeeraus. Hyvät treenit ja hyvä kouluttaja.

Viime yönä syntyi 7 pentua, joista 5 on narttuja ja 2 uroksia. Yllätykseksemme nartuista 3 on ruskeita. Muut pennut ovat mustia. Synnytys oli rankka. Emä ja pennut voivat kuitenkin hyvin.