Eilen tokoilin iltapäivällä Roopen kanssa. Sitten piipahdin välissä Helsingissä ja jatkoin taas tokoilua iltalenkin yhteydessä.

Roopen kanssa aloitin metallinoudolla. Ei oikein sujunut, mutta en oikeastaan ihmettele. Kuka nyt haluaisi poimi metallikapulaa lumihangesta? Pitoharjoituksia saatiin kuitenkin tehtyä onnistuneesti ja kapula oli kuitenkin melko kylmä. Olemme siis edistyneet tässä asiassa. Sitten tehtiin tunnarin alkeita eli piilottelin omaa kapulaa ja Roope sai etsiä. Hyvin se etsikin. Voi kun vaan pääsisi tästä jotenkin hallitusti eteenpäin. Sitten tehtiin vielä kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan siirtymiä. Meillä voi kyllä puhua lähikäskyistä :) No, toivottavasti joskus edistytään. Ajattelin, että minun täytyisi varmaankin tehdä jonkinlainen treenisuunnitelma tokoon, jotta jotain edistystä tapahtuisi. Saa nähdä, saanko aikaiseksi.

Sitten lähdin käymään UMN:n syyskokouksessa. Ei päästy äänestämään, mutta kaikki luottamuspaikat saatiin sentään täytettyä. Tsemppiä kaikille, jotka jaksavat tehdä vapaaehtoistyötä yhdistyksemme hyväksi. Tokovastaavan löytyminen meinasi olla kiven alla. Joku kuiskutteli taaempana minunkin nimeäni siihen hommaan, mutta täytyy kyllä sanoa, että ajatus on ihan mahdoton, kun en ole muuton jälkeen enää viitsinyt Helsinkiin  juurikaan ajella. Työmatkan takia istun jo 150km autossa päivittäin, joten ei sitä huvita juurikaan autoilla enää sen jälkeen.

Iltalenkillä treenasin vielä molempien koirien kanssa kiertämistä. Ohikulkijat varmaan ihmettelivät, kun käskin koiraa kiertämään puuta kymmeniä kertoja. Meitä hulluja on monenlaisia :)

Jossain vaiheessa lupasin laittaa kuvan uusimmasta harrastusvälinehankinnasta. Tässä on kuva, tosin välineet eivät juurikaan näy.

Juoksulenkille olemme Roopen kanssa lähdössä. Uusin harrastus on siis canicross, jonka avulla sekä koirat että emäntä pysyvät toivottavasti kunnossa. Roopella on siis vetovaljaat ja minulla tukeva vyö, jotka on kiinnitetty toisiinsa joustavalla hihnalla. Samoja välineitä käytetään myös valjakkourheilussa käsittääkseni. Roope tykkää juoksemisesta, mutta näin muutaman viikon harjoittelun jälkeen se ei osaa vielä kunnolla vetää. Eipä tuo haittaa, kun en pysyisi vielä varmaan perässäkään. Roope kuitenkin juoksee koko ajan reippaasti edellä. Niilo ei toistaiseksi juokse minun kanssa varusteissa ollenkaan, mutta sen sijaan muiden kanssa se juoksee hyvin. Niilo on sen verran mamman poika, ettei se vielä ymmärrä, miksi sen pitäisi mennä minun edellä. Niilo juoksee siis mieluiten minun vierellä. Mikkoa se kuitenkin vetää mukavasti perässään, kun minä juoksen jäniksenä edellä. Tässä on vaan ongelmana minun vauhdin loppuminen kesken... Suosittelen kokeilemaan tätä lajia tai edes kevyttä lenkkeilyä tavallisen hihnan kanssa (se on meidän jva-arvon salaisuus...) Canicrossin on tarkoitus olla Mikon ja koirien laji, mutta minäkin olen innostunut, joten saa nähdä, kumpi starttaa kisoissa ensin. Tässäkin lajissa on siis omat kisansa olemassa. Nyt kaikki juoksemaan. Voin lähteä lenkkiseuraksi.