Enempiä selittelemättä. Koira oli tänään jostakin syystä aivan pihalla. Hakkuuaukko oli Niilolle elämänsä ensimmäinen, mutta muuten maasto oli ihan mukavaa. Hyvä jälki siis, mutta jäljestäjällä huono päivä.

Tässä arvostelu:

Kevyt ohjattu lähtö. 1. osuuden alussa aukkohakkuu, jossa tuuli pyörii ja koira tekee laajahkoja lenkkejä, kun päästään metsään ajaudutaan sivulle niin kauas, että palautetaan. 1. kulma oikaistaan ja ylitetään seuraava, osuus edetään niin kauas, että palautetaan. Muutama lenkki. 2. os. jälleen kulma oikaisten ja niin kauas, että koe keskeytetään. Tänään hieman halutonta jälkityötä, näytti kuitenkin paikoin, että osaa jäljestyksen.

Nyt pitäisi löytyä ohjaajalle into lähteä ensi viikonloppunakin (ja sitä seuraavana) kokeilemaan Niilon kanssa. Onneksi sain kokeneemmilta harrastajilta tukea ja neuvoja. Ei tämä ole aina helppoa. Koiran puolustukseksi täytyy sanoa, että ei se ole ikinä jäljestänyt rankkasateen jälkeen ja noin tuulisessa säällä. Oppaaksi meille osui todellinen mejäkonkari, joka sanoi, että koirani on erittäin vaikealukuinen (ja että toisen vastaavan hän on kerran tavannut ja siitä tuli Suomen mestari joskus 90-luvulla tms.). No, meille riittäisi vähän vähempikin. Vaikealukuisuudella tässä siis tarkoitettiin sitä, että koirasta ei näe, koska se on oikealla jäljellä ja koska ei.

Sitten päivän positiiviset. Kävin Roopen kanssa jäljestämässä opastamani jäljen ja Roope teki mielestäni todella hyvää työtä. Jälki kulki kahteen otteeseen metsäautotien yli ja sekään ei tuottanut Roopelle minkäänlaisia vaikeuksia. Toki en pysty sanomaan, jäljestikö Roope verta, edellistä koiraa, minua vai kenties tuomaria. Jotain kuitenkin :)

Nyt on muuten koko harrastustoiminta katkolla hetkellisesti. Syy, miksi päivitän blogia näin aamusta on se, että autoni päätti jättää käynnistymättä eli vielä en tiedä, miten jatkossa pääsen töihin, harrastuksiin jne.