Keskiviikkona oli jälleen UMN:n nometreenit Nurmijärvellä. Tällä kertaa treeni perustui pääasiassa muistipaikkoihin. Aluksi siis tehtiin neljä eri muistipaikkaa (en ole ikinä aiemmin tehnyt niin montaa ja niin kauaksi). Kaikki damit piilotettiin heinikkoon tai lehtien alle, jotta koirat käyttäisivät kunnolla nenäänsä. Muistipaikoista haettiin siis ohjauksella. Kaksi koiraa työskenteli yhtä aikaa eli toiselle koiralle heitettiin markkeeraus. Ensin lähetettiin toinen koira linjaan ja kun se oli lähetetty, sai markkeerauksen hakea. Treenin edetessä muutettiin harjoitusta siten, että samalla kuljettiin rivistössä (walk up) ja lopulta markkeerauksista tehtiin kakkosia. Niilo suoritti kaikki markkeerauksensa hyvin, eikä se ottanut suurempaa häiriötä muista koirista. Kaksi lähintä muistipaikkaa se suoritti hyvin, mutta kauimmaisten kanssa tuli vaikeuksia, kun muistipaikan tekemisestä oli mennyt jo hyvän aikaa ja ne oli oikeesti aika kaukana meidän normitreeneihin verrattuna. Tosi hyvä kuitenkin, että tulee välillä tehtyä vähän vaikeampia treenejä. Jouduin näyttämään Niilolle nuo kaksi kauimmaista muistipaikkaa uudelleen ja sen jälkeen se suoritti ne oikein reippaasti. Kouluttajalta sain ohjeeksi kannustaa Niiloa enemmän tuollaisissa tilanteissa, joissa se alkaa epäröimään. Ohjaukset olivat hankalia myös sen takia, että markkeerauksia oli pudonnut ohjausmatkalle, joten Niilokin jäi pudotuspaikan hajuihin pyörimään aluksi. Oli kiva päästä tekemään walk-upia ja olin Niilon työskentelyyn tyytyväinen, vaikkei sen kulkeminen ihan superhienoa ollut. Se pysyi kuitenkin hyvin hallinnassa, eikä yrittänyt kunnolla livistää kertaakaan (pari kertaa otti askeleen eteenpäin).

Mukavat treenit oli ja sopivasti haastetta mukana. Roopekin sai treenin päätteeksi virittäytyä tunnelmaan eli Roope pääsi katsomaan, kun kouluttaja treenasi oman koiransa kanssa. Se teki varmasti hyvää Roopelle ja melko rauhallisesti se jaksoi sivusta seurailla tapahtumia.

Tiistaina tokoilin molempien kanssa. Ensin kävin tekemässä ruudun valmiiksi ja vein lelun sen taakse. Roope sai aloittaa. Lähetin sen sokkona ruutuun ja se meni tosi hyvin, eikä se reppana edes huomannut ruudun takana olevaa lelua ennenkuin sanoin sille. Tein pari vauhdikasta lähetystä. Sitten kokeilin Roopen kanssa siirtelyharjoituksia. Sille siirtely on näimmä vaikeampaa kuin Niilolle. Lähinnä sivusuunnat oli hankalia eli se yritti lähteä aina minua kohti. Tein sitten niin, että laitoin lelun sinne suuntaan, minne halusin Roopen siirtyvän. Sain tehtyä pari ok suoritusta. Sitten tein taas kertaalleen ruudun loppuosan. Se sujuu Roopelta hyvin. Toki jonkun muun pitäisi katsoa, miltä sen sivulletulo näyttää, mutta vauhdilla se ainakin tulee. Lisäksi tein vielä yhden seisomasta maahanmenon ruudussa ja palkkasin siitä. Lopuksi vielä pari vapaamuotoista (vauhdikasta) metallinoutoa ja viimeiseksi kokeilimme Lentsun opettamaa takapään käyttöharjoitusta, mutta se ei oikein luonnistunut meiltä. Jatketaan harjoituksia.

Vein lelun ruudun taakse myös Niiloa varten. Niilokin meni hyvin ruutuun. Tein pari toistoa. Jatkoimme ruudun loppuosalla, eikä siinäkään ollut mitään ongelmaa. Seuraavaksi metallinouto ja kaukokäskyjä. Viimeiseksi tehtiin vielä siirtelyharjoitusta. Niilollakin oli nyt vähän huonoja sivullepäin siirtymät, mutta taaksepäin siirtyminen sujuu esimerkiksi tosi kivasti. Jatketaan siis harjoituksia.

Ensimmäinen mejäkoekutsukin tuli jo. Harjoittelemaankin pitäisi päästä. Minun piti jo torstaina tehdä ensimmäinen jälki, mutta maa oli aamulla lumen peitossa. Ne lumet suli jo pois, mutta uuttakin ehti tulla tilalle. Jospa sitä jaksaisi vielä iltasella lähteä katsomaan, onko metsässä lunta vai ei. Fyssarillakin käytiin tänään uudelleen ja Niilo kyllä nautti silmin nähden käsittelystä. Vesijuoksumatollakin se kulki mallikkaasti (samalla herkkuja syöden).