Monenlaista ollaan ehditty viikon aikana touhuamaan, mutta mitään en ole ehtinyt tänne päivittämään. Treenit on kyllä jäänyt enimmäkseen väliin. Aloitetaan kuitenkin treeneistä eli sunnuntaina oli tuttuun tapaan Hiiden haukkujen tokot.

Aloitin Niilon kanssa. Tunnin aiheena oli tunnari, joka me skipattiin suosiolla, kun me ei olla vieläkään alettu sitä harjoittelemaan. Touhusimme sitten omiamme muiden käydessä tunnaria läpi. Aloitin noudoilla. Tein metallinoudon ja hyppynoudon puukapulalla. Molemmat meni hyvin siihen nähden, että edellisestä kerrasta oli rutkasti aikaa. Luovutukset vinoja, mutta niitä hiotaan myöhemmin. Hyppynoudossa vähän kannustin paluuhypyssä, mutta eiköhän se ala kohta sujumaan ilmankin. Sitten tein ruutuun lähetyksen sokkona. Joku muu oli tehnyt ruudun valmiiksi ja hyödynsin sitä. Lähetin noin puolesta matkaa verrattuna koe-etäisyyteen. Lähetys meni nappiin ja sain Niilon pysäytettyä oikeaan kohtaan. Taisi olla Niilon ensimmäinen sokkolähetys Hihan kentällä. Otin vielä pari toistoa, jotka eivät sujuneetkaan enää niin hyvin. Niilo alkaa heti ennakoimaan :( Sitten tehtiin vielä sikin sokin jättäviä liikkeitä. Niissäkin Niilo arvailee vähän liikaa, eikä kuuntele käskyjä. Sitten tehtiin vielä pitoharjoituksia tunnarikapulalla.

Roopen kanssa aloitin metallinoudolla ja sehän onnistui loistavasti. En vielä panostanut luovutusasentoon, mutta nouto toimii. Roope ei empinyt metallin ottamista lainkaan. Jes! Tämä taitaa olla nyt kunnossa siltä osin. Sitten tehtiin hyppynoutoa puukapulalla. Taisi olla Roopen eka kerta (korjatkaa, jos kovasti huijaan...) Pienellä kannustuksella liike meni ihan oikein ja Roopella onkin todnäk paluuhyppy aika vahva osio, joten kannustustakin saa vähentää varmaan aika nopeasti. Sitten tehtiin paikallaolot. Paikkamakuu meni hyvin. Lisäksi Roope osallistui ekaa kertaa paikallaistumiseen. Sekin sujui hyvin. Jäin vielä näkyville noin 10m päähän. Roopekin sai kokeilla ruutua sokkona ja sekin onnistui! Toistot olivat taas huonompia. Pitäisi lopettaa heti, jos onnistuu hyvin, kun sitten se menee uusintalähetyksillä helposti tahkoamiseksi. Lisäksi tehtiin lyhyesti seuraamista ja liikkeestä istumista. Liikkeestä istumisessa Roope tarjoaa vielä helposti maahanmenoa, mutta kyllä se siitä. Luoksetuloakin piti harjoitella, mutta harjoiteltiin sitten vain läpijuoksuja, koska Roopen ennakointi oli niin valtavaa, etten meinannut sitä saada liikkumaan paria metriä enempää. Mikko tuli sitten hakemaan Roopen kotiin ja Roope sai vielä hyvän juoksulenkin. Niilo jäi minun kanssa kouluttamaan alo/avo-ryhmää. Se sai alkuun osallistua paikkamakuuseen. Se ei häiriintynyt yhtään, vaikka minä toimin muille liikkurina. Sitten se sai näyttää eri luokkien noutoja, koska tunnin aiheena oli nouto. Lopputunnin se makasi paikallaan, kun ohjasin muita. Tunnin lopussa huomasin Niilon hytisevän kylmästä. Kyllä minun on pakko jatkossa pukea Niilo kunnolla. Naurakoot muut lapukalle, joka täytyy pukea, mutta niin aion jatkossa tarvittaessa tehdä.

Keskiviikkona kävin juoksemassa Roopen kanssa pitkästä aikaa. Yleensä juoksen vain Nipan kanssa. Kyllä oli vaikeuksia pysyä Roopen perässä...

Torstai oli sitten vapaapäivä ja käytimme sen tapaamalla paljon ystäviä. Aamupäivä vietettiin Viikissä Arjan ja Raffen kanssa lenkkeillen. Lenkin alussa tein Niilolle helpohkon lähihakuharjoituksen pellolla tennispalloilla sunnuntain wt-koetta silmällä pitäen. Muuten onkin jäänyt nometreenit olemattomaksi. Lenkin jälkeen porukkaan liittyi vielä Rolle (Raffen "pikkuveli") sekä Pauliina (ilman koiraa). Kyllä oli koirilla hauskaa, kun pitkästä aikaa sai vain leikkiä koirakavereiden kanssa, eikä tarvinnut keskittyä treenaamiseen. Illalla matkattiin koirien kanssa vielä Forssaan, jossa tapasimme minun opiskelukavereita.

Perjantaina kävin  harrastustarvikeostoksilla, mutta siitä lisää jossain vaiheessa kuvan kera... Tänään käytiin taas Roopen kanssa juoksemassa ja nyt pysyin jo vähän paremmin perässä. Huomenna on sitten tämän vuoden viimeinen startti ja sitten loppuvuosi vaan lepäillään... Ei vaan. Sitten alkaa toivottavasti vähän ahkerampi tokoilu eikä nomeakaan parane kokonaan unohtaa.