Kävin eilen aamulla ennen töihin menoa tekemässä Niilolle n. 450m pitkän jäljen (150m +150m +150m). Maasto oli sellaista mukavaa perinteistä suomalaista sekametsää. Jäljen ajoin sitten töiden jälkeen niin, että jäljelle ehti tulla ikää 10 tuntia.

En taas oikein tiedä, mitä Niilon suorituksesta pitäisi ajatella. Jäljestys oli mielestäni todella hidasta. Naru ei kiristynyt kunnolla kertaakaan. Suoritus oli kuitenkin enimmäkseen jälkitarkka. Aukeammassa kohdassa Niilo jäljesti selvästi tuulen alapuolella, mutta tämähän on ymmärrettävää. Pari kertaa Niilo harhautui n. 5m päähän jäljestä, mutta pieni narun nyppäisy palautti Niilon taas töihin. Mielestäni siis ihan kohtuullinen suoritus, mutta en ymmärrä, mihin vauhti on hävinnyt. Eihän sen tietenkään tarvitsisi olla Roopen kaltainen turbo, mutta vähän reippaampi vauhti saisi olla. Joku viisaampi saisi kertoa minulle, onko se koiran epävarmuutta vai mitä.

Äiti oli mukana keräämässä jälkikrepit pois, niin minun ei tarvinnut kulkea reittiä useampaan kertaan. Jäljen tein siis Forssaan. Jälki sijaitsi ihan 2-tien varressa. En halunnut kulkea koiran kanssa ison tien reunaa jäljeltä poistuttaessa, joten kuljimme tien viereistä ojaa/piennarta pitkin. Pientareella oli pieni kallionnyppylä, jolle Niilo halusi kiivetä ja menin sitten perässä. Kauhukseni huomasin Niilon seisovan kallion laella kyy etujalkojensa välissä. Tästä seurasi primitiivireaktio ja aloin kiljua. Kiskaisin koiran nopeasti pois päin ja perässä kulkeva äitikin pelästyi huutoani. Kyy oli onneksi kerällä ja ilmeisesti nukkumassa aurinkoisella kalliolla, joten Niilo ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Muuten olisi osuma ollut taattu. Mahtoivat ohiajavat autoilijatkin ihmetellä pientareella kiljuvaa tätiä Ja kyllähän minä olisin tiennyt, mitä pitää tehdä, jos kyy puree...