Tämä viikko on ollut sen verran kiireinen, etten ole ehtinyt kirjoittamaan maanantain nometreeneistä mitään. Maanantaina treenasimme siis porukalla Pajuniityn pellolla. Kiitos treeniseurasta Susanne ja Kim!

Pellon takana virtaa isohko oja, joka on osin padottu. Niinpä siinä riittää vettä uimiseenkin. Aloitimme treenin markkeerausharjoituksella, joka matkan pidetessä muuttui vähitellen eteenlähetykseksi. Markkeeraukset tulivat keskelle ojaa ja lähetyspaikkaa muutettiin jokaisen lähetyksen jälkeen kauemmaksi. Lopulta lähetys tapahtui pusikon takaa reilusti pellon puolelta. Sieltä koira ei enää oikein pystynyt markkeeraamaan (kuin korkeintaan korvillaan). Niinpä viimeiset lähetykset tehtiin eteenlähetyksinä. Tämä oli koirille melko helppo harjoitus, vaikka varsinaista pudotuspaikkaa koira ei nähnyt missään vaiheessa, kun oja oli sen verran alamäessä.

Mukavaa tässä harjoituksessa oli se, että tuli harjoiteltua ravistamatta palauttamista. Useimmiten vesityötä tulee harjoiteltua siten, että on itse ihan rannalla seisomassa, jolloin koira pääsee ravistamaan nopeasti. Nyt koirat joutuivat tulemaan vielä useita kymmeniä metrejä pitkin niittyä ennen kuin luovutus tapahtui. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että Niilo ei pysähtynyt ravistelemaan kesken matkan, vaan palautukset tulivat pääasiassa käteen asti ennen ravistelua.

Seuraava harjoitus oli lähihakua. Ihan ensimmäiseksi Niilolle tehtiin helppo lähihakuharjoitus, koska Niilon kanssa ei ole varsinaista lähihakua harjoiteltu kuin kerran noutajaleirillä vuonna 2007 :) Pitäisi siis ryhdistäytyä tässäkin asiassa. Lähetin Niilon siis ihan parin metrin päästä alueelle, jonne oli Niilon nähden piilotettu ruohon alle pari damia. Niilo singahti vauhdilla turhan kauaksi ja sain heti kutsua sen takaisin. Uusintayrityksellä sain sen pysymään oikealla alueella ja damitkin saatiin talteen. Sitten varsinaiseen harjoitukseen. Pusikon reunassa oli sellainen kohta, jossa ruoho ei kunnolla kasvanut ja tämän kuolleen ruohon alle oli piiloteltu dameja. Lähetin Niilon alueelle ehkä n. 20m päästä eli melko läheltä. Silti minulla oli aika paljon työtä saadakseni koira pysymään oikealla alueella. Onnistui se kuitenkin ja damikin löytyi. Niilolla on vielä paljon parannettavaa pillikuuliaisuudessa (välillä joutui ottamaan äänenkin käyttöön). Sitten toistettiin sama harjoitus toisesta suunnasta, jolloin lähihakualue sijaitsi edellisen markkeerausharjoituksen linjalla, joten koiralla oli tavallaan suuri motivaatio edetä. Sain nytkin koiran pysähtymään suunnilleen oikeassa kohtaa. Meiltä puuttuu vielä yhteinen kieli lähihaun suhteen eli Niilo ei oikein ymmärrä, milloin kuuluu alkaa etsiä. No, eipä tätä ole treenattukaan. Täytyy muistaa jatkossa treenata, kun tennispallotkin on ostettu tätä varten jo pari vuotta sitten, mutta ovat edelleen muovikääreessä...

Viimeiseksi tehtiin harjoitus, jossa ensin vietiin damit vasemmalle etuviistoon muistiin (n. 45 asteen kulmassa lähetyspaikkaan nähden). Lähetys tapahtui jälleen alkuperäiseltä paikalta. Ennen muistia tuli kuitenkin markkeeraus pusikon taakse. Koira ei pystynyt näkemään heittoa kovin hyvin, mutta samalla suunnalla oli myös tuttu oja motivaattorina. Lähetin Niilon eteenkäskyllä hakemaan markkeerauksen. Pientä haparointia Niilolla oli tässä, mutta dami saatiin kuitenkin ylös. Tämän jälkeen haettiin muistidami eteenlähetyksenä. Linja sujui hyvin ja Niilo tyytyi poimimaan vain yhden damin suuhunsa linjan päästä. Hyvä, jos damikasalla arpominen alkaa vähentyä.

Kaiken kaikkiaan mukavat treenit. Jännä huomata, miten itse kangistuu kaavoihin samalla paikalla treenatessa. Nyt huomasi tutuissa maastoissa aivan uusia mahdollisuuksia, kun muut ideoivat treenit.

Joku tarkkakatseinen on saattanut huomata pieniä muutoksia meidän tulevissa tapahtumissa. Espoon nomekokeessa vapautui Niilolle paikka myös lauantaille eli tarkoitus on startata molempina päivinä. Lisäksi ilmoitin pojat Hyvinkään näyttelyyn! Se onkin sitten tämän vuoden ensimmäinen (ja ehkä viimeinen) näytelmä. Jouduin nyt tekemään sellaisen ratkaisun, että ilmoitin toisen avoimeen ja toisen käyttöluokkaan. Harmittavaa, mutta kun ei ollut mitään takeita siitä, että näyttelyssä olisi paikalla joku tuttu, joka olisi toisen handlannut. Roope menee siis avoimeen ja Vimpula käyttöluokkaan.