Sunnuntaina menin tokotreeneihin Niilon kanssa. Roope sai jäädä kotiin huilimaan juoksukisan jälkeen. Vaikka ei se kyllä väsyneeltä vaikuttanut. Tokossa aiheena oli ohjattu nouto. Sitä en ole oikeastaan Niilon kanssa aiemmin harjoitellut. Nyt lähdin opettamaan asiaa niin, että jätin Niilon valmiiksi seisomaan merkille ja vein vasemmalle puolelle kapulan. Lähetin Niilon käsimerkillä ja "nouda"-käskyllä haluttuun suuntaan. Vähitellen siirsin kapulaa vasemmalle takaviistoon (kohti oikeaa paikkaa). Tein samanlaista harjoitusta myös oikealle puolelle. Nyt harjoittelin siis koko ajan yhdellä kapulalla, joten Niilolla ei ollut mahdollisuutta tehdä väärin. Aion kyllä aika nopeasti lähteä vaikeuttamaan harjoitusta, kun noutamisessa ei sinällään ole mitään Niilolle ihmeellistä.

Itseksemme harjoittelimme taas katsekontaktia ja teimme sitä myös liikkeessä. Mielestäni meni ihan kivasti, mutta tarvisin kyllä ulkopuoliset silmät katsomaan, miten se oikeasti sujuu. Sitten tein ruutuunlähetyksen n. 10m päästä ja sokkona. Niilo meni kyllä ruutuun, mutta ennakoi pysäytystä, joten jouduin antamaan uuden käskyn. Seuraavaa lähetystä varten kävin näyttämässä oikean paikan ja silloin Niilo menikin hyvin.  Sitten treenattiin kaukokäskyjen maahan-seiso-maahan siirtymiä "down"-käskyllä ja käsimerkillä. Kaukoista tulee varmaan meidän suurin kompastuskivi voittajaluokkaa ajatellen. Me ei saada niitä ikinä valmiiksi. Sitten tehtiin liikkeestä istumista muutaman kerran ja viimeiseksi otettiin vielä hyppynoutoa. Ekassa noudossa kannustin paluuhypyssä, mutta kahdella seuraavalla kerralla se sujui jo ilman apuja.

Eilen lähdimme heti aamusta kohti Helsinkiä. Ensin suuntasin Itäkeskukseen shoppailemaan (löysin vain koirille herkkuja). Pojat odottivat sen aikaa autossa. Autolle palatessani huomasin, kuinka kova meteli parkkihallissa on. Reppanat joutuivat kuuntelemaan 1,5 tuntia mainoksia kovalla äänellä. Kurjaa.

Sitten ajelimme Viikkiin Arjaa ja Raffea moikkaamaan. Aluksi teimme Arjan kanssa Niilolle tunnarin. Käännyin selkä kohti kapuloita kuten kokeessakin ja Arja vei kapulat sekalaiseen muodostelmaan vajaan viiden metrin päähän. Arja ei koskenut vieraisiin kapuloihin eli ne olivat ns. hajuttomia. Lähetin Niilon noutoon. Se lähti hyvin haistelemaan kaikessa rauhassa. Jostain syystä se päätyi kuitenkin aluksi väärään. Uusintalähetyksellä se löysi oman. Tehtävä oli aika vaikea, koska minun käsissä ei ollut mitään apuhajua. En nimittäin ollut käsitellyt sinä päivänä koiran nameja tms. Teimme koko liikkeen vielä uudelleen. Tällä kertaa Niilo lähti taas hyvin haistelemaan kapuloita ja osuttuaan oman kapulan kohdalle se nappasi sen heti suuhunsa. Kai sitä voi jo uskoa, että se on homman jotenkin sisäistänyt. Vielä tarvitaan paljon varmuutta lisää, mutta kyllä se tästä alkaa sujua.

Sitten lähdimme Roopen ja Raffen kanssa pellolle damien kera. Teimme aluksi yhden  muistipaikan, jonne piilotimme damit heinikon sekaan. Sitten siirryimme eri puolille peltoa. Treeni kulki siihen tyyliin, että heitin ensin markkeerauksen Raffelle. Lähetin Roopen muistipaikalle ja sitten Arja lähetti Raffen hakemaan markkeerauksen ja seuraavaksi tehtävät tehtiin toisin päin. Hyvä ja tehokas treeni. Roopelle tuotti eniten vaikeuksia minun heittämät markkeeraukset. Se kävi liian kuumana ja varasti turhan monta kertaa hakemaan markkeerauksen. Toiseksi ongelmaksi muodostui Arjan heittämien markkeerausten haku. Roope oli yleensä todella lähellä markkeerausta, kun Arja pillitti Raffelle luoksetulopillityksen. Roope-reppana tottelee yleensä hyvin Arjan luoksetulopillitystä, koska Arjalta saa aina herkkuja. Niinpä se unohti säännöllisesti minun antaman tehtävän ja juoksi kiltisti Arjan luokse. Markkeeraukset sujuivat kuitenkin mallikkaasti, kun tätä pillihäiriötä ei tullut. Muistipaikalle lähetykset sujuivat myös mukavasti. Osan lähetyksistä tein taakselähetyksenä. Viimeisellä lähetyksellä sattui minulle oikein supermoka. Lähetin Roopen alueelle ja se etsikin hyvin alueella. Hetken päästä se alkoi laajentaa, kun dami ei noussutkaan. Pysäytin sen hetken päästä ja ohjasin uudelleen alueelle ja sain sen taas hyvin etsimään. Sitten alkoi päässäni hälytyskellot soida. Olimme tehneet laskuvirheen ja alue oli tyhjä. Piilotin sitten vielä yhden damin alueelle ja lähetin Roopen uudestaan. Kas kummaa, nyt dami nousi taas mukavasti. Treenistä jäi pienistä ylimääräisistä häröilyistä huolimatta hyvä fiilis. Roopella oli kivaa, vaikkei sen keskittymiskyky ihan kaikkeen riittänytkään. Palautukset tulivat pääasiassa käteen ja ilman suurempia kaarroksia. Roope tulee kyllä aina niin lujaa, että se kiertää parin metrin lenkin, ennen kuin dami tulee minulle.

Tämän jälkeen menin sitten vielä Niilon kanssa fysioterapeutille YES:aan. Fysioterapeutti ei huomannut Niilon liikkeissä oikeastaan mitään huomauttamista. Ympyrällä juoksutettaessa se välillä astui toisella takajalalla eri tavalla, mutta varsinaista ontumaa ei ollut kuitenkaan. Voimamatolla juoksuttaessa Niilo käyttää kaikkia jalkoja yhtä voimakkaasti (=ei huomauttamista). Seistessään se kuitenkin seisoo enemmän toiseen takajalkaan nojaten (tämä testattiin käsin ja sellaisella vaakasysteemillä). Jostain syystä (kipu?) se keventää painoa pois toiselta takajalalta. No, tunnustellessa alkoi sitten jo löytyä mahdollisia syitäkin tähän. Ensinnäkin ko. jalasta löytyi haava (pieni). Miten se sananlasku menikään... Suutarin lapsilla... Lisäksi Niilo aristi ko. jalan varpaiden taivuttelua. Muita aristuksia ei löytynyt. Nyt olisikin mielenkiintoista tietää, onko kyseessä akuutti loukkaantuminen (vapun mejätreenit) vai joku kroonisempi juttu. Mietitään, miten edetään. Tarvitseeko tassu kuvata tms.? Pääasia on, että tilanne ei vaivaa Niiloa itseään, joten voimme jatkaa entiseen malliin toistaiseksi. Aristus tulee siis vain sellaisessa asennossa, johon jalka ei normaalisti ilman ihmisen vääntelyä taivu. Toivotaan, että homma menee ohi ja pääsemme mejäilemään suunnitelmien mukaan.