Hohhoijaa! Tuntuu olevan toivotonta blogin ajan tasalla pitäminen. Aika harvakseltaan nyt ollaan kyllä treenailtukin, mutta sitäkään vähää ei meinaa ehtiä kirjoittamaan muistiin. Viikko sitten perjantaina olin Niilon kanssa taas hallitreeneissä. Niilon kanssa on nyt viime aikoina ollut ilo tokoilla. Se on selvästi edistynyt ja nauttii treenaamisesta. Aloitimme taas seuraamisella. Niilo pystyy jo seuraamaan useamman metrin hyvällä kontaktilla. Seuraamisasento on turhan väljä, joten täytyy siihen yrittää paneutua seuraavaksi. Tärkeää on kuitenkin jatkossakin säilyttää tuo kontakti hyvänä. Seuraavaksi tehtiin eri noudot. Ensin metalli, sitten hyppynouto ja viimeiseksi tunnistusnouto. Tunnarissa Niilo oli ihana. Se löysi oman nopeasti, mutta haisteli vielä muutkin läpi oma kapula jo tiukasti suussa Perusasennot vähän vinoja, mutta mielestäni ne on alkanut kuitenkin parantua.

Sitten sokkona ruutuun lähetys niin pitkältä matkalta kuin hallissa mahtuu tekemään ja hienosti Niilo meni yhdellä käskyllä perille asti. Sitten jäin säätämään ruudun kanssa eli jätin Niilon ruudun sivulle tai eteen ja yritin ohjata oikeaan kohtaan. Tässä Niilo tuntui menevän vähän sekaisin. Sain sen siis kyllä ohjailtua oikeaan kohtaan, mutta se ei selvästikään oikein ymmärtänyt, mitä siltä halusin. Kaukokäskyjäkin tehtiin vähän aikaa. Niitä pitäisi vaan jaksaa tehdä paljon paljon enemmän, jotta Niilo saataisiin koekuntoon ensi vuoden aikana.  Luoksetulo oli tällä kertaa surkea. Tosin hallissa on niin ahdastakin, etten juurikaan ihmettele, ettei koira tule vauhdilla. Lopuksi otettiin paikallaolot. Niilolla on paikkamakuuongelma (hassu sellainen). Se ei meinaa mennä rivistössä maahan. Jos olemme kahdestaan, niin se menee yhdellä käskyllä maahan. Rivistössä se ilmeisesti luulee, että sitä huijataan (joskus on tehty sellaista harjoitusta, että kouluttaja yrittää saada koiran maahan ja ohjaaja estää sen). Nyt täytyisi saada Niilo ymmärtämään, että minun käskyä kuuluu aina totella (minä en huijaa koiraa  ). Minulla on paikkamakuuvarma koira, joka ei mene paikallaolossa maahan. Vähän huono juttu! Lopuksi tehtiin vielä paikallaistuminen. Se sujui hienosti. Olisi varmaan saanut kympin.

Viikko sitten sunnuntaina treenattiin sitten omalla kentällä. Talvi oli ehtinyt tulla edellisten treenien jälkeen, joten treenit oli umpihankitreenit  Päivän aiheena oli jättävät liikkeet. Liike tehtiin kokeenomaisesti liikkurin kanssa. Niilo seurasi hyvässä kontaktissa vaaditut pätkät. Asento oli kuitenkin turhan vino ja väljä. Maahanmeno oli nihkeä. Kuka nyt haluaa umpihangessa maata? Istuminen ja seisominen sujuivat paremmin. Kokeiltiin samalla uuden idarin tyyppistä kulkukaaviota ja se ei ainakaan Niiloa häirinnyt yhtään. Olenhan minä tähänkin asti kuljeskellut, missä sattuu. Seuraamisen parantamiseksi saimme vinkiksi oikealle seuraamista eli kierrän pientä ympyrää oikealle päin ja palkkaan, kun Niilo osaa itse hakeutua oikeaan kohtaan riittävän lähelle. Minä siis tavallaan väistän koiraa oikealle ja sen täytyy itse hakeutua lähemmäksi. Samalla kouluttaja korosti takapään käytön tärkeyttä ja se on kyllä meillä surkeaa. Tähän saimme ohjeeksi paljon perusasentoharjoitusta ja siten, että Niilon täytyy itse hiffata, koska se tekee oikein. Niilohan tarjoaa itse korjausliikettä, mutta korjaus on monesti riittämätön. Nyt siis laitetaan koira töihin, jotta se itse korjaisi asennon aktiivisesti oikeaksi (ja toivottavasti jatkossa tarjoaisi suoraan oikeaa asentoa). Itsekseni treenasimme vielä luoksetulon pysäytyksiä kiertämällä. Nyt saimme vauhtiakin perjantaista enemmän, kun kiertäminen on niin kivaa. Lopuksi tehtiin kahden minuutin paikkamakuuharjoitus. Tällä kertaa kaikki koirat laitettiin minun pyynnöstäni yhdellä kertaa maahan, kun oletin sen Niilolle helpommaksi (ei kuvittele, että sitä huijataan). Nyt Niilo menikin yhdellä käskyllä maahan, mutta todella hitaasti. Vaikea arvioida, minkä verran vaikutti luminen alusta ja minkä verran epävarmuus. Paikallaolo itsessään sujui taas hyvin.

Tällä viikolla tuli tokotarviketilaus. Lopultakin sain hankituksi itselle oikeat ruutuliinat. Olinpa onneksi niin fiksu, että hankin saman tien kahdet (mustat ja valkoiset). Pelkillä valkoisilla ei tee kovin paljoa vähään aikaan ulkokentällä 

Joulukuu vielä löysäillään ja sitten yritetään ryhdistäytyä treenaamaan toden teolla. Täytyy tehdä tiukka treeniohjelma, josta ei sitten lipsuta  Samalla täytyy alkaa silmäillä ensi vuoden koulutus- ja koepäiviäkin ja täyttää kalenteria niillä.

Niilon FI JVA-arvo on vahvistettu Kennelliitossa tämän kuun alussa. Ruotsista ei ole kuulunut vielä mitään. Anomus lähti kuukausi sitten, joten odotellaan vielä vähän aikaa.