Niilo pääsi tänään elämänsä ensimmäistä kertaa fysioterapiaan. Halusin selvittää ennen kauden alkua, ettei sillä ole mitään suurempia lihasjumituksia tms. harrastamista haittaamassa. Niilo on talvella ontunut muutamana päivänä lievästi. Huolestuneena koiran omistajana käytin sen kuvissa maaliskuussa. Eläinlääkäri ei löytänyt tunnustellen Niilosta mitään vikaa, eikä kuvistakaan löytynyt selittävää syytä. Samalla kuvattiin mielenkiinnon vuoksi lonkat ja kyynärät, jotka ovat edelleen priimat. Todennäköisesti Niilo on vaan koheltanut Roopen kanssa pihalla sen verran, että on saanut jotain tällejä, jotka ovat hetkellisesti haitanneet sen liikkumista. Nyt aion kuitenkin käydä muutaman kerran fyssarilla, jotta oppisin pitämään parempaa huolta koirien lihaskunnosta yms.

Aluksi fyssari halusi katsoa Niilon liikkumista. Siinä ei ollut mitään huomauttamista. Sitten fyssari kävi tunnustellen läpi koko koiran sen seistessä. Niilolla oli vähän kireyttä etupään lihaksistossa. Saattoi kyllä johtua siitä, että koko koira oli aluksi kuin kipsissä, kun jännitti, mitä tapahtuu. Lisäksi Niilo seisoi niin, että varasi enemmän painoa toiselle takajalalle. Niilo kyllä seisoi ihan hassusti jalat harallaan koko tutkimuksen ajan. Niin se tekee usein, kun sitä käsitellään jotenkin (nostellaan tassuja tms.). Se ei osaa oikein rentoutua sellaisessa tilanteessa. Seuraavaksi lihaksia tunnusteltiin Niilon maatessa ja nyt se jo rentoutui paremmin, eikä lihaksista löytynyt enää huomautettavaa.

Sitten fyssari selitti meille jumppaharjoitteita, joita voi kotosalla tehdä kehittääkseen koiran tasapainoa ja proprioseptiikkaa. Esimerkiksi istu-seiso-istu siirtymiä ylämäessä. Lisäksi olisi hyvä tehdä ylämäkikävelyä ja tasapainottelua esim. kivien ja puunrunkojen päällä. Vastaanotolla saimme kokeilla koirille nikkaroitua tasapainolautaa. Sellainen olisi kyllä näppärä kotonakin, mutta vaatisi pientä askartelua. Niilo kyllä tykkäsi olla sen päällä. Moni koirahan pelkää tavallista koirien vaakaakin, mutta Niiloa ei keikkuva alusta suuremmin hetkauttanut.

Viimeiseksi kokeiltiin vesijuoksumattoa. Niilo oli todella ihmeissään, mikä ihme on tämä kapea laatikko, johon pitäisi kävellä ja pohjalla vieläpä vettä. Pienellä houkuttelulla Niilo käveli laatikkoon ja matto käynnistettiin. Niilo ei vielä ihan hiffannut kävelyn merkitystä, mutta ehkä ensi kerralla sujuu jo jouhevammin. Pääasia, että Niilo suhtautui vesijuoksumattoon neutraalisti, joten sitä voi hyödyntää fysioterapiassa jatkossa, jos niin haluaa. Mukava kokemus ja tekisi mieli viedä Roopekin, mutta katsotaan nyt yksi koira kerrallaan. Agilitypuolellahan fysioterapiaa ja hierontaa ym. käytetään paljon enemmän, mutta varmasti siitä olisi hyötyä muillekin harrastuskoirille (ja varmaan emännällekin).

Torstaina käytiin taas juoksemassa 4,5km lenkki Mikon ja Roopen kanssa. Rehellisyyden nimissä minä olin kyllä liikkeellä fillarilla. Kilometrivauhti oli sellaista 4-4,5min/km eli ihan hyvää vauhtia pojat piti. Kunpa Roope oppisi juoksemaan noin lujaa ilman fillariakin. Nyt yritetään jatkaa tätä kaksi lenkkiä per viikko tahtia ja kolmen viikon päästä olisi canicrosskisatkin. Saa nähdä, uskaltaudutaanko lähtemään mukaan.

Eilen tokoilin molempien kanssa kotipihalla. Aiheena oli tunnari ja kaukokäskyt. Roope sai aloittaa. Tunnari sujui hyvin niin kauan, kun oma kapula oli piilossa tai selvästi erillään muista kapuloista. Kun oma kapula laitettiin lähelle kasaa, Roope muuttui epävarmaksi. Se tiesi, ettei saa ottaa mitä kapulaa tahansa, mutta se ei silti osannut ratkaista ongelmaa. Se kierteli kapulakasaa ja saattoi poimialopulta väärän, jonka se kyllä pudotti, kun sanoin höpöhöpö tms.  Toivottavasti saadaan tunnariin vinkkiä viikon päästä tokoleiriltä. Niilon suoritus oli aika samanlainen. Niilo tosin jäi vain seisomaan kapulakasan viereen, kun se ei enää tiennyt, mitä olisi tehnyt.

Kaukoissa molemmilla koirilla oli vähän ylimääräistä hötkyilyä. Saimme kuitenkin ihan hyviäkin siirtymiä tehtyä terassin reunalla. Roope on nyt jostain syystä alkanut siirtymään sivusuunnassa, joten se pitäisi saada kitkettyä pois heti alkuunsa. Ehkäpä saamme siihenkin vinkkiä leiriltä.