Nyt on valtava treeni-into päällä. Ollaan treenattu tällä viikolla joka päivä jotain, erityisesti tunnaria. Tekstiä tulee nyt sellaista vauhtia, ettei kukaan jaksa varmaan lukea… Maanantaina käytiin lähikentällä treenaamassa muutakin. Maanantaina aloitin Niilon kanssa kotipihalla tunnarilla. Piilotin ensin muutaman kerran omaa ja sitten lisäsin muut kapulat. Alkuun Niilo taisi tuoda jonkun vääränkin, mutta sitten lähti taas sujumaan. Kentällä aloitin Niilon kanssa ruudulla. Tein nyt pääasiassa lelulla vauhdikkaita ruutuja. Sitten harjoittelimme seuraamista. Tein lyhyen kontaktiharjoituksen paikallaan, mutta muutin harjoittelimme liikkumista. Aika kivasti Niilo pitää kontaktia liikkeessäkin. Toistaiseksi menemme vain muutaman askeleen pätkiä suoraan. Vähän lähempänä Niilo saisi kyllä seurata, mutta ehkä se vielä korjaantuu, kun otetaan pysähdykset ym. mukaan, jolloin sen on pakko tulla lähemmäksi (jotta menisi oikein ja saisi palkkaa). Osaakohan se ajatella noin pitkän kaavan mukaan? Sitten jatkettiin vauhdikkailla luoksetuloilla ja metallinoudolla. Noudossakin pyrin vauhdikkuuteen eli lähdin juoksemaan taaksepäin, kun Niilo sai kapulan suuhunsa. Mukava treeni Niilon kanssa.

Sitten jatkoin Roopen kanssa ruudulla. Vein aluksi lelun ruudun taakse ja Roope meni vauhdikkaasti ruutuun. Tässä vaiheessa ruudun taakse tuli kaksi alle 10v poikaa kiipeilemään aidan yli. Ruutu oli n. 2m päässä aidasta. Valtava häiriö Roopelle, mutten halunnut keskeyttää treenaamista, kun oli toisaalta hyvä tilanne saada häiriötä. Lähetin Roopen tyhjään ruutuun (ilman näyttämistä). Se lähti hyvin, mutta kävi niin kierroksilla, etten saanut pysähtymään ruutuun. Pyysin sen takaisin. Uusintalähetyksellä se eteni suoraan ruutuun ja kuunteli pysäytyksenkin. Heitin lelun palkaksi. Seuraava lähetys meni taas vähän kuuroille korville pysähdyksen osalta. Otin Roopen uudelleen sivulle ja lähetin taas. Nyt Roope eteni hyvin oikeaan kohtaan ja seisahtui käskystä. Jes! Samaan aikaan pikkupojat olivat siis kiivenneet aidan yli ja kävelivät kohti minua. Hyvää työskentelyä Roopelta häiriöstä huolimatta. Kohdallani toinen pojista sanoi: ”Sinulla on todella taitava koira!” Kylläpä ilahdutti mieltä. En vaan uskaltanut vastata kunnolla mitään, koska Roope olisi aivan varmasti rientänyt tervehtimään. Sen mielestä kaikki ihmiset, joille puhun, ovat kavereita. Jatkoin Roopen vauhdikasta treeniä metallinoudolla. Nyt Roope oli niin hyvässä vireessä, että saimme tehtyä myös lopun perusasentoja kapula suussa. Roope siis inhoaa metallia niin paljon, että kapula putoaa helposti loppuvaiheessa. Viimeiseksi tehtiin  vielä luoksetuloja läpijuoksuna.

Eilen treenasin taas kotipihalla. Päivän teemana oli kaukokäskyt ja tunnistusnouto. Niilo sai taas aloittaa kaukokäskyillä. Päätin kokeilla takapalkkaa pienellä ruokakipolla, johon laitan lusikallisen superherkkua. Toivon, että takapalkan avulla pystyisi ottamaan vähän etäisyyttä, jotta koira tajuaisi, että tässä on oikeasti kaukokäskyistä kyse. Kohtuullisia suorituksia saatiinkin aikaiseksi, mutta herkku oli ilmeisesti niin hyvää, että Niilo puraisi itseään ahneuksissaan kieleensä. Kielestä valui ihan reippaanpuoleisesti verta, joten laitoin Niilon huilimaan sisälle.

Roopella takapalkka toimii yleensä melko huonosti, koska sen kaikki huomio kiinnittyy palkkaan ja se kääntää itsensä vaikka mutkalle voidakseen katsella palkkaa. Nyt se siis yllättikin minut positiivisesti. Muutaman alkuräpellyksen jälkeen saimme tehtyä nimittäin parempia suorituksia kuin Niilon kanssa. Sitten jatkoimme Roopen kanssa tunnarilla. Se ei nyt oikein ota sujuakseen. Piilotin alkuun taas omaa kapulaa. Sitä Roope etsii hyvin ja perusteellisesti. Lisäsin sitten taas muita kapuloita. Roope ei keskittynyt enää juuri lainkaan etsintään, vaan poimi vääriä kapuloita, minkä ehti. Argh!

Sitten menin tarkastamaan Niilon kielen tilanteen ja pienen harkinnan jälkeen päätin tehdä Niilollekin tunnaria. Epäröin aluksi, kun en halua sen tuntevan kipua treenatessa, ettei yhdistä sitä harjoiteltavaan asiaan. Kielessä ei onneksi näkynyt enää mitään, eikä se kyllä Niiloa vaivannutkaan millään tavalla. Piilotin ensin kolme kertaa oman kapulan ja hyvin Niilo etsi. Sitten lisäsin viisi muuta kapulaa ja laitoin oman kapulan samaan piiloon kuin aiemmin. Toistin uudelleen. Molemmilla kerroilla Niilo etsi hyvin oman kapulan. Sitten laitoinkin oman kapulan vieraiden kapuloiden etupuolelle (ihan lähelle). Se ei siis enää ollut piilossa. Niilo meni kuitenkin ensin etsimään piilosta, mutta tuli pian kapuloille, joita se malttoi hyvin haistella. Niilo poimi oman. Toistin harjoituksen. Sitten laitoinkin oman kapulan vieraiden kapuloiden keskelle. Nyt Niilo toi valitettavasti ensin väärän, mutta uusintalähetyksellä löytyi oikea. Jonkin verran Niilo nostelee vääriä kapuloita haistellessaan, mutta siitä en nyt ole huolissani (vielä).

Tänään Mikko kävi Roopen kanssa juoksemassa viimeistelylenkin sunnuntain canicrossia varten ja minä treenasin sillä välin Niilon kanssa. Aiheena oli yllättäin tunnari ! Tänään päätin panostaa määrän sijasta laatuun ja nyt todella testasin, tajuaako Niilo, mistä on kyse. Laitoin siis heti aluksi 5 vierasta kapulaa ja oman lähelle niitä piiloon. Lähetin Niilon etsimään. Hyvin löytyi oma kapula piilosta. Seuraavaksi vein oman kapulan näkyville vieraiden kapuloiden etupuolelle. Niilo haisteli kapuloita nyt esimerkillisesti. Se kävi omalla kapulalla, mutta jatkoi vielä haistelua. Sitten se palasi omalle kapulalle ja toi sen minulle. Nyt se ei kertaakaan nostanut väärää kapulaa. Kolmannella ja viimeisellä toistolla laitoin oman kapulan muiden kapuloiden keskelle. Niilo lähti haistelemaan reunasta ja haistoi ensin kaksi vierasta kapulaa ja sitten oman. Sen se poimi heti suuhunsa ja toi minulle. Kehuin vasta perusasennossa. Loistavaa! Se siis tekee nyt kunnolla töitä ja uskoisin sen todella ymmärtävän, mistä on kyse. Kohta olisi kiva päästä kokeilemaan, miten homma toimisi liikkurin kanssa.