Pitkästä aikaa ehdin kirjoittamaan kuulumisia tännekin. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö me oltaisi mitään tehty viime aikoina. Ollaan kyllä harrastettu lähes entiseen tahtiin, mutta ei vaan tahdo jäädä aikaa kirjoitella treenejä muistiin.

Huhtikuussa osallistuin nou/nome-koetoimitsijakurssille ja nyt olisi oikeus toimia nome-puolellakin koetoimitsijana, jos vaan minulle joskus todistus kurssista toimitetaan. Täytyisi kai taas kysellä todistuksen perään…

Niilo osallistui labradorien tokoleirille huhtikuun puolessa välissä ja paljon saatiin taas uusia vinkkejä Lentsun opissa. Kunpa vain olisi aikaa niitä toteuttaa.

Pääsiäisen tienoilla pennut matkasivat uusiin koteihin. Kamerassa olisi kuviakin pentujen ekasta ulkoilusta huhtikuun alkupuolelta, kun vaan saisin siirrettyä niitä tänne.

Toukokuun alussa Roope aloitti agilityn alkeiskurssin. Roope syttyi agilityyn heti. Harmi, että pääsimme aloittamaan lajin vasta näin myöhään, mutta parempi nyt kuin ei ollenkaan. Roope on oppinut uusia esteitä tosi nopeasti, eikä mikään ole toistaiseksi ainakaan sitä suuremmin ihmetyttänyt. Vauhtia tuntuisi olevan niin paljon, ettei ohjaaja meinaa pysyä perässä. Ei parane ikinä hankkia nopeampaa koiraa kuin näy-linjainen labradori, koska ohjaaja on niin toivottoman hidas.

Niilo aloitti mejäkautensa vappuna treenijäljellä ja ensimmäinen koe oli äitienpäivänä Hirvihaarassa. Niilo suoriutui jäljestään mukavasti, vaikkei ykköstulosta saanutkaan. Arpaonni ei taas meitä suosinut ja saimme päivän viimeisen jäljen. Hienosti Niilo jaksoi kuitenkin tehdä töitä lämpimässä säässä. Tässä koeselostus: ”Koiralle osoitetaan alkumakaus, joka nopeasti nuuhkaistaan ja innokkaasti jäljelle. Edetään ilmavainulla lähes jälkiuran päällä. Makauksista kolme merkataan pysähtyen ja nuuhkaisten. Yksi nopeasti napaten ylimennessä. Ensimmäinen kulma pienellä lenkillä. Katkokulma teetti töitä koiran etsiessä uutta alkua tuulen alapuolelta, jossa se ei ollut, hukka. Kolmas kulma laajalla lenkillä. Kaadolle innokkaasti, sorkka esiteltiin kaikille. Erinomainen suoritus, vain katkokulmalla oli epäonnea.” Tulokseksi Niilo sai siis VOI2 38p. Katkokulma oli osin siis hakkuuaukossa ja kulman alussa oli pitkittäin kaatunut puunrunko. Niilo harhautui kulkemaan väärältä puolelta puunrunkoa ja ajautui näin vähän liian pitkälle hakkuuaukkoon. Niilo rengasti sitkeästi, mutta vähän liian kaukana, jolloin se ei osunut veretyksen alkuun, vaikka kovasti yrittikin. Niilon jäljellä oli kyykin, mutta onneksi minä ja Niilo emme sitä huomanneet.

Tänään osallistuimme Niilon kanssa ensimmäistä kertaa tokon voittajaluokkaan. Olipa suoritus! Minua ei edes suuremmin jännittänyt, mutta koira käyttäytyi kyllä epäniilomaisesti ja teki sellaisia virheitä, joita ei ole tapahtunut harjoituksissa todella pitkiin aikoihin. Tuomari oli melko tiukka, mutta oikeudenmukainen ja linja säilyi hyvin. Liikkeet suoritettiin sekoitetussa järjestyksessä, mikä oli ihan hyvä. Ensin oli paikallaolo, josta Nipa sai kympin. Yksilöliikkeet alkoivat metallinoudolla. Siitä saimme 8p (hidas palautusvauhti ja vino perusasento). Sitten seuraaminen, joka oli kyllä niin järkyttävää, että huh huh. Niilo haahuili ja laahusti ihan kuin ei olisi ikinä seuraamisesta kuullutkaan. Jouduin antamaan ylimääräisiä käskyjä ja sekään ei Niiloa herättänyt. Hitaassa käynnissä Niilo yhtäkkiä skarppasi ja seurasi melko pitkän hitaan osuuden hienossa kontaktissa. Samoin siirtymät (3 askelta taakse ja 3 askelta oikealle) menivät hienosti. Kun siirryttiin taas normaalikäyntiin, niin Nipan motivaatio hävisi ja sama laahustaminen alkoi jälleen. Tulipa sitten nollattua seuraaminen ensimmäistä kertaa meidän koeuralla, mutta ehkä ei viimeistä.

Seuraavana liikkeenä oli luoksetulo, josta saimme 7,5p. Niilo vähän ennakoi (nytkähti liikkurin käsky-sanalla ekassa luoksetulossa). Seisominen valui vähän, mutta maahanmeno ok. Niilo taisi unohtaa tehdä loppuperusasennon tässä liikkeessä (osa perusasennoista unohtui kyllä seuratessakin). Sitten oli vuorossa ruutu. Niilo lähti innokkaasti liikkeelle, mutta hakeutui kohti luoksetulomerkkejä ja kehänauhaa. Pysäytin sen ja annoin uuden ruutukäskyn, jolloin Niilo huomasi oikean ruudun ja meni sinne. Se jäi kuitenkin ihan ruudun vasempaan etunurkkaan, jolloin etutassut tulivat ulos ruudusta maahan mennessä. Näin tuli ruutukin nollattua. En tiedä, olisinko voinut käyttää vielä yhden ohjauskäskyn lisää (olin sanonut jo ruutu, seis, ruutu, seiso). Ruudun jälkeen oli vuorossa liikkeestä istuminen ja mitä tekee Niilo. Nipa päätti suorittaa hienon maahanmenon. Huoh! Näin tuli helppokin liike nollattua yllättäen. Niilo ei ole aikoihin tehnyt istumisessa virhettä treenatessa, mutta kokeissa kaikki on mahdollista. Seuraavana oli vuorossa hyppynouto, joka sujui hienosti. Pisteitä tuli 9 (perusasento vino). Sitten oli vuorossa kaukokäskyt, joissa pelkäsin etukäteen ennakointia ja edistämistä. Pelkoni oli aivan turha, sillä Niilo ei viitsinyt kaukoissa suorittaa juuri mitään. Liikejärjestys oli muistaakseni maahan-istu-seiso-maahan-seiso-istu-maahan. Niilo teki maahan-istu hyvin, mutta sitten se lösähti maahan, enkä saanut sitä kahdella käskyllä seisomaan. Sitten se nousi kyllä maasta seisomaan, mutta istumisen sijaan se lösähti taas maahan. Pisteitä taas pyöreän nollan verran. Viimeisenä liikkeenä oli tunnistusnouto, josta Niilo suoriutui mielestäni mukavasti. Lopun perusasento oli vino ja tuomari sanoi, että on virhe, kun koira ei heti ota omaa, kun osuu kohdalle. Niilo siis kävi kaikki läpi ja otti sitten vasta oman. Pisteitä tuli vain 6,5, mutta minulle on tärkeintä, että oma kuitenkin löytyi ilman mitään muiden nosteluja tms. Kokonaisvaikutus oli vain 7p johtuen ailahtelevasta suorituksesta. Osan liikkeistä Niilo teki iloisesti ja motivoituneesti ja osassa se oli jotain ihan muuta. Pisteitä yhteensä siis surkeat 137p. No, tästä on suunta toivottavasti ylöspäin. Eipä mennyt muillakaan koirakoilla ihan nappiin, sillä Niilo sijoittui kolmanneksi. Luokassa oli yhteensä viisi koirakkoa, joista neljä sai valitettavasti nollan.

Ensi viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata Lapualle labradorien nomeleirille.