Helle ja jäljestys on vähän huono yhdistelmä ainakin Niilolle. Vihtijärven koe meni ihan penkin alle, kun heti alusta näki, ettei koiraa oikein kiinnosta. Viikontakainen into oli poissa ja koira eteni jäljellä tyyliin "mennään, mutta hissukseen" ja samalla käytiin kaikki hirven jäljet tarkastamassa ja osa vähän turhankin perusteellisesti (-> kaksi hukkaa). Tulos oli siis AVO3 ja emäntä alkaa vaipua epätoivoon. Jos jotain positiivista täytyy hakea, niin kulmat ja makaukset Niilo suoritti erinomaisesti. Muuten jäljestys olikin sitten sangen halutonta.

Seuraava mejäkoe on jo ensi sunnuntaina, joten ahdistus tässä meinaa tulla. Niinpä kävin sitten heti maanantaina tekemässä Niilolle harjoitusjäljen, josta tuli n. 450m pitkä. Tiistaiaamuna suuntasin koirien kanssa siis metsään ennen töiden alkua (kyllä tämä harrastaminen on hullua!). Niilo lähti jäljelle melko hyvin. Ensimmäisellä kulmalla se olisi halunnut jatkaa suoraan jostain syystä, mutten sitä sallinut, vaan palautin jäljelle. Toinen osuus sujui aaltoillen jäljen molemmin puolin (yöllä oli satanut). Kulma suoritettiin takakautta kiertäen ja makaus näin ollen ohitettiin. En jaksanut siihen puuttua. Kolmannen osuuden puolivälissä Niilon työskentely hapuili taas enemmän ja toisen ojan ylitys aiheutti pientä päänvaivaa. Ensimmäinen ylitettiin vauhdilla. Jäljestys sujui siis paremmin kuin sunnuntaina, mutta kyllä vielä jäi paljon parannettavaakin. Nyt en tiedä, uskallanko tehdä enää toista treenijälkeä ennen sunnuntaita, etten vaan vähentäisi intoa entisestään liian tiheällä treenillä. Onneksi sunnuntain säätiedotus lupaa tällä hetkellä +16 ja sadepisaran kuva.

Roopekin sai jäljestää Niilon jäljen ja se oli kyllä taas virhe. Olisihan minun pitänyt tietää jo entuudestaan, että Roope singahtelee sinne ja tänne minun ja Niilon jälkiä pitkin. Tuntui, ettei se edes huomannut, että jäljellä oli vertakin. Täytyisi ehtiä tekemään sille omakin harjoitusjälki.

Nyt UMN:n nometreeneihin...