Piiiitkästä aikaa sain itsestäni enemmän irti tokorintamalla. Jaksoin siis raahautua omalle pihalle asti treenaamaan ainaisten sisätiloissa suoritettavien kaukokäskytreenien sijaan. Tämän ryhdistäytymisen taustalla vaikuttivat uhkaavasti lähestyvät Christan treenit ja huomenna alkava Hiiden haukkujen kevätkausi. Christahan haluaa nähdä, miten Niilon tunnari on edistynyt. Edistymisestä on vaikea sanoa mitään, jos ei olla edes treenattu.

Aloitin kuitenkin Roopen kanssa. Teemana oli tunnari kuitenkin. Roopelle yritän opettaa liikkeen nykytrendien mukaan eli aluksi omaa kapulaa piilottamalla, lisäämällä sitten kasan muita kapuloita ja tuomalla omaa kapulaa vähitellen lähemmäksi kasaa jne. Piilotin aluksi oman ja Roope lähti hyvin etsimään. Nopeasti lisäsin kasan mukaan, mutta piilotin edelleen oman kapulan. Tässä vaiheessa kasa ei häirinnyt Roopea ollenkaan. Toin omaa kapulaa vähitellen lähemmäksi kasaa. Roope perusti tässä vaiheessa oman kapulan valitsemisen selkeästi näköhavaintoon eli se kävi poimimassa reippaasti minun viemäni kapulan. Sitten hajotin kasaa vähän laajemmalle ja vein oman kapulan kasa-alueen reunaan. Nyt meni Roopella pasmat sekaisin ja se poimi vaan nopeasti lähimmän kapulan. Piti palata siis vähän taaksepäin ja ryhtyä taas piilottamaan omaa kapulaa. Siirsin kuitenkin piilon lähemmäksi muita kapuloita. Parin onnistuneen suorituksen jälkeen lopetimme tunnarin osalta.

Seuraavaksi teimme noutoa. Kapulan jauhaminen oli niin hirvittävää, että yhden noudon jälkeen jatkoimmekin pitoharjoituksilla. Roope inhoaa pitoharjoituksia, enkä oikein tiedä, miten sen kanssa tulisi noudossa edetä. Todennäköisesti metallinoutokin on taas nollapisteessä, kun kelit lämpenee. Kylmällä en viitsi edes yrittää, ettei siitä tulisi mitään inhotusta. Tänään pitotreenit sujuivat kuitenkin ihmeen hyvin, kun tuin vähän leuan alta. Roope ei nimittäin yrittänyt enää heti sylkeä kapulaa pois, vaan pääsin palkkaamaan rauhallisista pidoista. Pitämistä voisi ehkä harjoitella jollain pehmeällä esineellä esim. patukalla, niin siitä voisi saada Roopelle mukavamman harjoituksen. Kun se sujuisi, niin vaihtaisi vähitellen oikeaan noutokapulaan.

Lopuksi tehtiin vielä merkin alkeita (halusin tehdä jotain kivaa, mutta lumisessa pihassa ei pysty tekemään esim. ruutua). Tein niin, että jätin Roopen istumaan parin metrin päähän merkistä ja menin itse seisomaan Roopen ja merkin väliin. Namin avulla ohjasin Roopen sitten seisomaan merkin taakse ja palkkasin siitä. Välillä vapautin heti ja välillä vaadin vähän aikaa seisomista merkillä.

Niilokin aloitti tunnarilla. Käytin tunnarilevyä taas apuna. Aluksi laitoin levylle useita nameja ja oman kapulan kiinnitettyjen joukkoon. Namien ansiosta Niilo laski nenänsä heti levyn tuntumaan. Se söi namit ja palautti oman kapulan. Seuraavaksi laitoin levylle vain yhden namin. Sijoitin sen oman kapulan viereen/alle. Nyt Niilo joutui haistelemaan vähän tyhjää lautaa ennen kuin hoksasi namin ja oman kapulan. Seuraavaksi lisäsin laudalle toisenkin irrallisen (hajuttoman) kapulan. Oman kapulan merkkasin edelleen namilla. Niilo löysi ongelmitta oman kapulan. Toistin tämän harjoituksen pari kertaa. Joka kerralla vaihdoin tunnarilevyn asentoa vähän, ettei Niilo oppisi löytämään omaa kapulaa aina samasta kohdasta. Niilo löysi oman kapulan nyt niin hyvin, että se ei huomannut kolmannella toistolla edes namia syödä laudalta. Niinpä tein viimeisen kerran ilman namia ja omahan sieltä tuli! Nyt tuli taas positiivinen fiilis tunnarin suhteen, mutta saa nähdä, putoammeko taas korkealta, kun jatkamme harjoituksia. Kunpa vaan tietäisin, miten hommassa kannattaa edetä.

Seuraavaksi teimme hyppynoutoa. Teimme yhteensä kolme toistoa, joista eka oli kyllä selkeästi paras. Olisi pitänyt tajuta lopettaa heti siihen. Joka kerta Niilo kuitenkin hyppäsi hyvin molempiin suuntiin ja luovutusasennotkin oli kohtuullisen hyviä. Sitten teimme merkki-harjoituksia samaan tyyliin kuin Roopen kanssa. Viimeiseksi otin vielä luoksetulon, jossa vapautin Niilon kesken matkan heittämällä lelun sille taakseni. Kiva oli tokoilla pitkästä aikaa!

Päivitin tänään kotisivujen Tulevaa-osiota toukokuun loppuun asti. Kalenteri täyttyy taas sellaista vauhtia, etten tiedä, miten joka paikkaan oikein ehtii. No, tokokoe esimerkiksi on vielä iso kysymysmerkki, vaikka olisihan tässä 3,5kk aikaa saada jompi kumpi koirista koekuntoon. Samaan aikaan tulisi kuitenkin saada Niilo koekuntoon myös mejässä ja nomessa. Haastavaa harrastaa montaa lajia...