Sunnuntaina lähdimme heti aamusta metsään. Roope sai aloittaa ja ohjaajana toimi Mikko (taisi olla eka kerta). Minä sain vain kulkea perässä ja huudella, että "vauhtia voisi jarruttaa". Roope selvitti ekan kulman ok. Toisella osuudella oli veretön katkos, joka tuotti aavistuksen päänvaivaa, mutta selvisi kuitenkin nopeasti. Katkokulma olikin sitten suurempi ongelma ja lopulta jouduin palauttamaan koirakon jäljelle, etten olisi niitä kokonaan metsään hukannut. Roope ehkä haistoi tässä vaiheessa jo kaadolla olevan palkan (aamuruoka). Sen verran määrätietoista oli yritys poistua jäljeltä ja kaadolle oli vain 100m matkaa. Katko siis autettiin ja viimeisellä osuudella oli vähän haparointia. Loppu hyvin, suoraan ruokakipolle. Makaukset eivät tänään(kään) kiinnostaneet pätkän vertaa. Vauhtia oli hirveästi liikaa. Enempi pitäis varmaan treenata, ettei Roope ihan sekoaisi päästessään jäljelle. Suoritus olisi varmasti ollut paljon parempi, jos vauhti olisi ollut kohtuullinen. Nyt se paineli katkokulmastakin varmaan 50m yli ennenkuin tajusi, että veri taisi loppua jo...

Niilolla olikin edessä haastava tehtävä, koska metsässä meni melko laajasti hajujälkiä Roopen suorituksen jäljiltä. Niilo joutui siis Roopen vanhalle jäljelle. Niilo jäljesti ekan osuuden hyvin. Makauksen merkaten pikaisesti. Eka kulma hyvin. Toka makaus vilkaisten. Veretön katkos aika suoraviivaisesti. Toisella osuudella Niilon työskentelystä pystyi huomaamaan "veriuskollisuuden". Parissa kohtaa se meinasi lähteä menemään Roopen jälkiä, mutta parin metrin päästä se palasi takaisin verelle. Niilo jäljestää yleensä lähes jälkitarkkaan (ellei hairahdu riistalle...). Katko olisi tuottanut Niilollekin ongelmia, mutten halunnut päästää sitä kiertämään Roopen lenkkejä, joten ohjasin sen suoraan uuden veretyksen alkuun. Niilo jäljesti kolmannen osuuden paljon suoraviivaisemmin kuin Roope. Kolmas makuu tosin jäi merkkaamatta. Lisäksi teeren jäljet aiheuttivat pientä tarkastelua juuri ennen kaatoa. Teeri kulki jäljen yli Roopen suorituksen aikana. Roope oli kuitenkin niin fiksoitunut jo ruokakuppiin, ettei teeri sen työskentelyä haitannut.

Minulla on kaksi hienoa jälkikoiraa :) Kunpa vaan ehtisi treenaamaan enemmän. Lisäksi minulla on hieno vepekoira ja hieno nomekoira ja kaksi hienoa tokokoiraa. Montakohan koiraa minulla on?

Tästä tulikin mieleen, että treenasimme keskiviikkona kotosalla esineen vientiä. Roope vei kuivalla maalla damia Mikolle ongelmitta. Samalla treenattiin Niilon kanssa tunnaria. Tunnari olikin Niilolle liian vaikea, kun Mikko oli koskenut vieraisiin kapuloihin. Pienen koiran pää meni ihan sekaisin ja se meni lähes lukkoon, kun se ei tiennyt, mitä tehdä. Tein sitten uudestaan hajuttomilla kapuloilla ja heti löytyi oma. Tarinaa vepetreeneistä on tulossa, kun vaan löytyy aikaa kirjoittaa...