Sunnuntaina kävimme tekemässä Nuuksioon n. 600m pitkän verijäljen. Ekalla kulmalla oli katko, osuuksia oli kolme ja jokaisella oli yksi makaus. Eilen sitten ajettiin jälki. Roope sai aloittaa, koska se on menossa kokeeseen ensi viikonloppuna. Juuri ennen jäljelle menoa näin, että metsään lähti mies suunnilleen siitä kohti, mistä jälki alkaa. En tiedä, johtuiko tästä vai mistä, että Roopen jäljestys ekalla osuudella oli huonoa ja epävarmaa. Se ei ollut kovinkaan kiinnostunut jäljestä ja hukkakin olisi varmasti tullut, sillä sen verran paljon se tarkasteli sinne ja tänne. Katkon se selvitti kohtuullisesti ja toinen osuus sujui tosi hyvin. Kolmas osuus oli välillä taas vähän epävarmempaa työtä, mutta osuudella ylitettiin useamman kerran iso polku, jolla näkyi lenkkeilijöitä jälkeä tehdessä. Jälki siis tuli tehtyä vähän huonoon paikkaan. Hienoa Roopen suorituksessa oli se, että se merkkasi jokaisen makauksen hyvin. Tosin makauksilla oli nappuloita, mutta yleensä ne eivät juuri Roopen makausten merkkausta paranna.

Sitten oli Niilon vuoro. Niilo jäljesti pääasiassa mallikkaasti ja jälkitarkasti. Polun ylityksetkään ei suuremmin sekoittanut Niilon työskentelyä. Katko meni ok. Makauksista osa mentiin yli ja osa hyvin merkaten. Niilon suorituksesta ei vaan tiedä, mitä se jäljesti. harmi, kun ei ehdi tekemään molemmille omaa jälkeä.

Viime viikolla tosiaan tokoiltiin Forssassa nurmikentällä. Roope aloitti ruudulla. Kävin aina ennen lähetystä näyttämässä Roopelle oikeaa paikkaa ruudussa. Roope lähtikin hyvin osoitettuun paikkaan, mutta selvästikään se ei vielä hahmota ruutua. En vielä ole juurikaan pysäyttänyt Roopea, vaan olen kehunut heti, kun se on oikeassa kohtaa ja heittänyt lelun palkaksi. Sitten tehtiin metallinoutoa eli minä leikin metallilla ja Roope katseli, kuinka hauskaa minulla oli. Roope ei vielä ota metallia suuhunsa kokonaan, mutta melkein! Jatkan vielä itse hauskanpitoa metallin kanssa :) Lyhyesti tehtiin seuraamista, lähinnä käännöksiä ja sivuaskelia. Sitten tehtiin kaukojen siirtymiä namiavusteisesti. Tässä ei ole tapahtunut mitään edistystä, mutta ei me olla treenattukaan. Loppuun tein ensimmäistä kertaa voittajaluokan luoksetuloa eli jätin koiran maahan ja kutsuin. Tämä oli Roopelle jotain todella ihmeellistä eli se ei meinannut millään tulla, vaikka kutsuin. Se on selkeästi tottunut, että kun on käsketty maahan, niin siinä pysytään, kunnes vierestä vapautetaan. Nyt täytyy siis erikseen opettaa maasta liikkeelle lähteminen. Teen aina ennen luoksetuloa ns. valmistelevan osuuden, jotta koira tajuaisi luoksetulon ja paikkamakuun eron selkeästi, vaikka alkuasento on sama. Katsotaan, miten käy.

Sitten oli Niilon vuoro. Aloitettiin ruudulla. Olin vienyt ruutuun lätkän valmiiksi ja lähetin Niilon sinne ilman ruudussa käyntiä koiran nähden. Niilo meni hyvin, mutta nouti lätkän, joten seuraaviin lähetyksiin otin lätkän pois. Lähetin Niiloa ruutuun eri suunnista. Etäisyys oli ehkä 15m. Kohtuullisen mukavasti sujui, vaikka suuntaa vaihdettiin. Välillä Niilo alkoi tarjoamaan pysähtymistä liian aikaisin, mutta uusintakäskyllä sain sen etenemään ruutuun asti. Sitten oli vuorossa metallinouto. Tämä sujuu jo aika kivasti ja Niilo on nyt jopa tarjonnut yllättävän hyvää loppuperusasentoa kapulan kanssa. Sitten tehtiin luoksetulo kertaalleen ja se oli mielestäni tosi hyvä. Seuraavaksi tehtiin paikallaolo Niilon ja Sumun kanssa. Sumu jätettiin maahan ja Niilo istumaan. Ensimmäistä kertaa tapahtui se, että Niilo meni kesken suorituksen makuulle (varmaankin n. 2min kohdalla). En tiedä, johtuiko kuumasta kelistä vai siitä, että kaveri oli makuulla vai mistä. Seuraavalla kerralla minun täytyy jäädä näkyville, jotta voin puuttua heti, jos meinaa mennä makuulle. Sitten tehtiin myös Niilon kanssa kaukojen siirtymiä namiavusteisesti. Ei siis vielä osata yhtään ilman namia... Lopuksi etsittiin vielä omaa tunnarikapulaa nurmikon seasta. Nyt pitäisi vaan löytää aikaa treenata tokoa enemmänkin, niin voitaisiin vaikka edistyä joskus... :)