Pitkästä aikaa tuli tokoiltuakin kunnolla, kun Christa oli pitämässä koulutusta Hiiden haukuille perjantaina. Aloitin Niilon kanssa tunnarilla, kun halusin näyttää, miten hyvin Niilo on edistynyt. Niilo tekikin nappisuorituksen lopun perusasentoa lukuun ottamatta ja se pitää harjoitella sitten erikseen. Toiseksi liikkeeksi valitsin seuraamisen. Keväällä edistyimme huimasti katsekontaktin pitämisessä paikallaan ollessa, mutta en ole saanut sitä siirrettyä liikkumiseen. Nyt otimme siis tämän työn alle. Aloitimme katsekontaktiharjoituksilla, joissa Christa yritti saada Niilon huomion puoleensa ja palkka tuli kontaktin pysymisestä. Tästä lähdettiin sitten liikkeelle siten, että ensin otin namin avuksi oikeaan käteen. Pidin kättä vasemman taskun kohdalla (josta siis palkka on aiemmin aina tullut). Seuraavaksi pidin pelkkää kättä siinä ja lopulta vain taputin ko. kohtaa ennen liikkeelle lähtöä. Hienosti Niilo taas tsemppasi ja liikkelle lähdöt onnistuivat loistavasti. Kunpa nyt osaisimme edetä tästä oikein.

Kolmantena liikkeenä otimme kaukokäskyjä. Niissä Christa suositteli takapalkan käyttöä, mutta silti palkkaamaan samanaikaisesti satunnaisesti edestä. Niilo meni hetkellisesti ”lukkoon” takana odottavasta lihapullasta. Pieni labradori ei pystynyt ajattelemaan kuin ruokaa. Muutamien toistojen jälkeen päästiin taas parempaan työvireeseen. Erityisesti parannettavaa olisi seiso-istu ja seiso-maahan siirtymissä, joissa Niilon pitäisi osata ”ajatella” enemmän taaksepäin. Täytyy nyt yrittää tehostaa apuja ja kokeilla vaikka peruuttamisen kautta, jotta saataisiin liikeradat parempaan kuosiin.

Viimeiseksi liikkeeksi valitsin ruudun, jotta olisi jotain kivaakin. Lähetin Niilon sokkona ruutuun kokeeksi (ei oltu tehty pitkään aikaan). Niilo lähti kyllä hyvin oikeaan suuntaan, mutten ollut riittävän nopea pysäytyskäskyn kanssa (kun juoksi niin ruudun reunalla). Lopulta Niilo hakeutui itse vasemman puoleisen takatolpan taakse seisomaan. Yritin ohjata uudelleen ruutuun, jolloin se eteni vain kauemmaksi. Kutsuin luoksepäin ja pysäytin sitten keskelle ruutua. Seuraavaksi kävin näyttämässä oikeaa paikkaa ruudussa ja sitten uusi lähetys. Nyt Niilo jäi taas vähän ruudun vasempaan reunaan, mutta selvästi parempi suoritus jo. Kävin taas näyttämässä oikeaa kohtaa ja kolmas lähetys meni jo ihan nappiin. Tällä treenikerralla Niilo ei ennakoinut pysähtymistä kertaakaan, vaan eteni joka kerta riittävän pitkälle. Hyvä niin, koska ennakointi on ollut meillä ongelmana.

Tänään pakkasin aamusta autoon taas mejäkamppeet ja suuntasin lähimetsään. Mukaan pääsikin tällä kertaa naapurin borderterrieri Pate. Pate on nyt 10kk, eikä sillä ollut aiempaa kokemusta verestä/jäljestämisestä. Näytin sille pihalla peuran sorkkaa, jottei kaikki olisi ihan uutta ja ihmeellistä metsässä. Sorkka kiinnosti Patea, mutta se ei ottanut sitä ainakaan vielä suuhunsa.

Patelle tehtiin tuore verijälki, jolla oli pituutta n. 30-40m. Kannoin Paten alkumakaukselle. Makaus kiinnosti sitä kovasti, eikä se vieroksunut veren hajua lainkaan. Pate tutki alkumakausta tarkkaan. Se ei tajunnut lähteä siitä itse liikkeelle, mutta onneksi verta oli jäljellä sen verran, että pystyin näyttämään sille uuden pisaran vähän matkan päästä. Kovasti Patea kiinnosti ja siitä se lähtikin vähän matkaa etenemään jälkeä pitkin. Sitten se päätti palata takaisinpäin ja kävi tutkimassa alkumakuun uudelleen. Kannustettuna se jatkoi taas jälkeä eteenpäin ja tarkkaan haistellen. Yllättävän intensiivisesti se keskittyi tehtäväänsä, joka oli sille kuitenkin vieras. Ajoittain edettiin useita metrejä ja sitten palattiin taas taaksepäin tutkimaan jo jäljestettyä osuutta. Loppua kohden etenevyys parani ja kiinnostusta jälkeen selvästi oli. Sorkka ei kyllä saanut mitään huomiota lopussa ja minun namitkin oli niin huonoja, ettei oikein palkkaaminen onnistunut. Hassua, kun on tottunut ahneisiin labukoihin. Patessa on selvästi havaittavissa hyvän jälkikoiran ominaisuuksia. Lisää treeniä vaan, niin uskon, että tässä on vilkkaalle Patelle sopiva laji.

Roopenkin piti harrastaa eilen ja ajoimme Somerolle vepetreeneihin. Ranta oli valitettavasti sinilevän peitossa, joten treenit jäi sitten pitämättä.