Eilen otin sulamaan 3 vaakkua, lokin ja fasaanin. Tänään ajelin tipujen ja koirien kanssa muutaman kilometrin päähän metsään. Kävin tekemässä valmiiksi helpohkon hakuruudun neljällä linnulla. Lisäksi tein hakuruudun etureunan suuntaisen ohjauksen variksella.

Roope sai aloittaa. Se oli ihan täpinöissään jo autosta ulos tullessa. Seuruutin sitä koko matkan metsään pysy-käskyllä (n. 100m). Säheltämistä oli sen seuraaminen, mutta selkeästi se tiesi, mitä on tulossa. Tarkoituksena oli suorittaa ensin linja ja sitten tehdä hakuruutu. No, Roopepa lähti tietty heti käsistä ja säntäsi noin 10m suoraviivaisen etenemisen jälkeen ruutuun, josta se ei suostunut tulemaan pois ennenkuin riistan kanssa. Hyvä palautus käteen ja pieni kurinpalautus koiralle (seuraamista) ja sitten tehtiin linja, joka sujui nyt hyvin. Selkeästi koiran nenä kertoi, että linjaa kannattaa edetä. Sitten Roope sai hakea loput riistat pois ruudusta. Roope työskenteli ruudussa vauhdilla ja merkkejä hakuinnon hiipumisesta ei ollut. Palautuksista valtaosa tuli käteen, mutta parannettavaa on vielä. Tässä pari kuvaa Roopen työskentelystä.

Positiivista oli, että Roope ei empinyt kertaakaan millään riistalla. Aiemmin sillä on esiintynyt pientä epävarmuutta pitkän tauon jälkeen. Nyt ei ollut merkkejä sellaisesta. Sitten kävin täyttämässä ruudun uudelleen ja vein ohjausvariksen valmiiksi. Roope autoon ja Niilo tilalle.

Seurautin myös Niiloa koko matkan metsään asti. Se malttoi seurata vähän Roopea paremmin, mutta kyllä oli Niilonkin kulkemisessa havaittavissa malttamattomuutta. Lähetin Niilon aluksi linjaan ja se eteni suoraviivaisesti varikselle asti (n. 30m). Sitten lähetin Niilon ruutuun, josta se toi reippaassa tahdissa kaikki riistat. Niilon palautuksissa oli havaittavissa lievää omimista. Se siis toi kaikki riistat suoraviivaisesti käteen, mutta riistasta irroittaminen oli selkeästi haluttomampaa kuin dameista irroittaminen. Lisäksi Niilo käsitteli riistaa mielestäni kovemmin ottein kuin dameja. Niinpä teimme sitten erikseen pitoharjoituksia ja helppoja linjaan lähetyksiä, niin saatiin varmuutta ja rauhallisuutta luovutuksiin. Tässä pari kuvaa Niilosta.

Olin yksin liikkeellä, joten kuvaamiseen ei oikein pystynyt panostamaan. Lopuksi menin koirien kanssa vielä ojalle, jossa viikollakin treenattiin. Heitin ojaan varista ja teemana oli siis lähinnä vedestä palauttaminen. Niilolla palautukset sujuivat suht ok, mutta selkeästi huonommin kuin dameilla. Pääasiassa sain kuitenkin vaakun käteen ennen ravistamista. Roopen palautukset olivat sitten ihan toivottomia. Vaikka seisoin ihan rannassa, Roope ehti ravistamaan ennen luovutusta. Roopen kanssa täytyy siis jatkossa treenata vedestä palauttamista ihan dameilla ja vaikka tokotyyliin eli perusasentoon.