Nyt on vihdoin aikaa kirjoittaa vanhoista treeneistä. Viikko sitten lauantaina tokoilin pitkästä aikaa molempien koirien kanssa kunnolla. Ensimmäiseksi tein ruudun valmiiksi kentän reunalle ja jätin lelun sen taakse valmiiksi palkaksi. Roope sai aloittaa. Alkuun teimme vähän seuraamista ja sen jälkeen lähetin Roopen ruutuun lelulle. Hyvin meni. Seuraavaksi lähetin sen tyhjään ruutuun ja sekin sujui hienosti. Teimme sitten vielä erikseen ruudun loppuosan eli vein Roopen ruutuun seisomaan ja käskytin sen aloituspaikalta maahan ja sitten tein kävelykaavion ja kutsuin sen seuraamaan. Onnistui mukavasti. Sitten teimme vielä pelkän maahanmenon ruudussa ja palkkasin siitä. Lähetys/käskytysetäisyys oli koko ajan n. 20m.

Sitten tehtiin metallinoutoa, joka sujui Roopelta tällä kertaa yllättävän hyvin. Palautuksetkin onnistui tällä kertaa loppuperusasentoa myöten. Jes! Sitten tehtiin yksi liikkeestä istuminen ja viimeiseksi kierrettiin vielä puun ympäri. Kiertämistä täytyisi tehdä ilmeisesti useammin, kun joka kerta joutuu aloittamaan tosi lyhyeltä matkalta, jotta Roope muistaisi, mistä on kyse.

Sitten vaihdoin koiraa. Niilokin aloitti seuraamisella, jossa sillä oli tosi hyvä motivaatio ja se tapitti minua pää kenossa. Kunpa osaisin nyt säilyttää tuon hienon kontaktin. Sitten tehtiin metallinouto pari kertaa ja se sujui ongelmitta. Lopun perusasento on kyllä vähän vino, joten sitä olisi hyvä hioa suoremmaksi, niin ei tulisi sitten joskus kokeissa turhia pistevähennyksiä siitä. Sitten jatkettiin ruudulla. Vein ruudun taakse lelun valmiiksi ennen koiran vaihtoa, joten sain tehtyä Niilolle tavallaan ”sokkolähetyksen”. Se eteni ruutuun hyvin. Toisen lähetyksen tein kokonaan tyhjään ruutuun ja siinä Niilo vähän yritti ennakoida, mutta toisella käskyllä eteni oikeaan kohtaan. Harjoittelimme erikseen vielä ruudun loppuosan samalla tapaa kuin Roopen kanssa.

Seuraavaksi tehtiin yksi liikkeestä istuminen ja sitten jatkettiin kiertoharjoituksella. Niilonkaan kanssa se ei onnistu kovin kaukaa, mutta kohtuullisia kiertoja saatiin kuitenkin tehtyä ja pari pysäytystäkin otin sinne väliin. Sitten hiottiinkin pitkän aikaa kaukokäskyjen siirtymiä. Valtaosan aikaa tein vain yhtä siirtymää, mutta otin etäisyyttä enemmän. Vielä ollaan kuitenkin kaukana koe-etäisyydestä ja Niilo edistää kyllä helpolla. Jätin palkkaamatta, jos se edisti. Käytin takapalkkausta ja sen sai, kun suoritus oli erittäin hyvä. Sinnepäin-suorituksista ei palkattu. Tuntuu vaan, ettei kaukokäskyjä saa ikinä valmiiksi. Taitaa olla utopiaa kisata vielä kesällä, vaikka haluja olisikin. Ellei sitten lähde kokeilumielessä harjoittelemaan kokeeseen. Viimeiseksi lähetin Niilon vielä ruutuun ja se teki tosi hienon suorituksen. Siihen oli hyvä lopettaa treeni sillä kertaa.

Oli kyllä kivat tokotreenit, kun kerrankin oli siihen aikaa. Jostain sitä aikaa vaan pitäisi löytyä useammin, jotta todellista edistymistä tapahtuisi. Tunnariakaan ei olla tehty taas kuukauteen, joten voi olla, että ollaan taas lähtöpisteessä.

Viime sunnuntaina ajelin koirien kanssa Vaakkoihin damien kera. Treeniseurana oli Arja ja Toni. Treenien pääpaino oli eteenlähetyksissä, mutta pari markkeeraustakin tehtiin. Pieniä vaikeuksia oli taas veteen menossa molemmilla koirilla, mutta paremmin se sujui kuin Niilolla edellisissä treeneissä. Jokainen dami saatiin talteen tavalla tai toisella. Treenien tarkka sisältö on kyllä hävinnyt minun muististani, koska jouduin lähtemään kesken kaiken kiireellä töihin.

Eilen tein Roopen kanssa pientä valmistelevaa treeniä vepeä silmällä pitäen. Tutustuimme tarkemmin köyteen ja opettelimme vetämään vedellä täytettyä kanisteria. Kaikkea sitä tuleekin tehtyä! Aluksi leikimme vetoleikkejä köydellä, jotta Roope oppi tarttumaan köyteen kunnolla. Sitten tein pari köyden noutoharjoitusta. Ne sujuivat hyvin. Seuraavaksi sidoin köyden perään vedellä täytetyn kanisterin ja lähetin Roopen hakemaan taas köyttä. Nyt se oli vähän ihmeissään ja olisi halunnut noutaa kanisterin suoraan. Se yritti siis tavoitella kanisteria suuhunsa. Kyllä se tajusi köyteenkin tarttua, mutta kanisterin veto jäi vielä vähän vähäiseksi. Pari metriä se veti kanisteria, mutta siihen se sitten sai jäädä. Täytyy jatkaa harjoituksia. Kyllä saa naapurit taas ihmetellä, mitä me oikein pihalla touhutaan.