Kerrankin pääsin ajoissa töistä kotiin (siis eilen) ja suuntasin heti pellolle koirien kanssa treenailemaan. Mukaan pakkasin muutaman damin. Suunnittelin aloittavani Roopen kanssa, mutta se oli niin innokkaalla tuulella, että päätin jättää treenit sen kanssa väliin.

Niilon kanssa päivän teemana oli vaihtamisen lopettaminen. Vein siis damit kasaan ja lähetin Niilon linjaan lyhyeltä etäisyydeltä. Pillitin, kun Niilo otti damin suuhun. Kielsin, jos meinasi vaihtaa toiseen ja jos ei uskonut kieltoa, juoksin kasalle kieltämään. Näin saatiinkin mielestäni edistystä aikaiseksi. Ei ongelma toki kokonaan ratkennut, mutta selkeää parannusta kuitenkin. Tein osan lähetyksistä taakselähetyksenä, ettei tullut liian tylsä harjoitus.

Seuraavaksi vein damit selkeästi pidemmälle linjaan pusikon taakse. Lähetin Niilon ensin kaksi kertaa eteenlähetyksenä hakemaan damin. Kolmannen otin taakselähetyksenä. Nyt Niilo ei yrittänyt vaihtaa, vaikka etäisyyttä oli niin paljon, etten voinut juosta paikalle kieltämään. Neljännen lähetyksen kohdalla Niilo unohti totaalisesti, missä damit ovat. Kummallista. Jäljellä oli vielä 2 damia, mutta ne oli vähän lumen peitossa, joten ehkä Niilo meinasi, että hän haki jo kaikki, että älä turhaan sinne enää lähetä. Kävin siis nostamassa damit ylös Niilon nähden. Loput lähetykset menivätkin hyvin.

Sitten olin kuitenkin hentomielinen ja päästin adhd-koirankin treenaamaan. Odottelu olikin tehnyt Roopelle hyvää ja se työskenteli kohtuullisen mukavasti. Tein Roopen kanssa helppoja eteenlähetyksiä, taakselähetyksiä ja sivusuuntia. Palautukset olivat suoraviivaisia, mutta nouto-otteet olivat huonoja ja damia vähän riepoteltiin. Olin tyytyväinen siihen, että Roope haki aina haluamani damin. Ehkä sekin alkaa iän myötä keskittymään ja kuuntelemaan paremmin.