Nyt on taas treenailtu ahkerasti. Eilen kävin treenaamassa  nomea Merjan kanssa. Koirista treeniin osallistuivat Niilo ja Kuru. Päivän teemana oli vesityöskentely. Aloitin viemällä Niilolle 3 damia saarekkeeseen. Damit pystyi viemään sillan kautta, mutta koira lähetettiin tietenkin veden yli. Noutomatka ei ollut kovin pitkä. Uimista ehkä n.10m, mutta tärkeintä oli saada tehtyä hyviä eteenlähetyksiä vedessä. Niilo siis näki, kun vein damit, joten tässä harjoituksessa ei suurempia ongelmia tullut. Vähän vinoon Niilo ui, mutta sainpa harjoiteltua samalla pysäyttämistä ja suuntaa. Eli pysäytin Niilon, kun se oli noussut maalle ja käänsin haluttuun suuntaan. Vielä on parannettavaa pillikuuliaisuudessa. Jouduin turvautumaan sanallisiin käskyihin välillä pysäyttäessä. Pitäisi myös vahvistaa istumista pysäyttämisen yhteydessä. Istualtaan koira keskittyy uusiin käskyihin paremmin, eikä hösellä korvat suljettuna omin päin.

 

Seuraavaksi heitin Niilolle damin avoveteen. Niilo ei nähnyt heittoa. Tarkoitus oli hakea dami eteenlähetyksenä. Vesiohjaus sokkona ei kyllä vielä meiltä suju. Ensimmäisellä yrityksellä Niilo olisi halunnut singahtaa ihan eri suuntaan (eli se ei ymmärrä vielä riittävän hyvin eteen-käskyä). Sain kutsuttua sen heti takaisin ja yritin uudestaan. Nyt se lähti etenemään epävarmasti haluttuun suuntaan. Toistin käskyä ja ”painostin” koiraa eteenpäin. Pian se olikin edennyt niin pitkälle, että havaitsi damin. Matka ei ollut kovin pitkä (ehkä 15m), joten töitä on vielä paljon tehtävänä, jotta vesiohjaus alkaa sujua.

 

Sitten vein Niilolle taas damin saarekkeeseen ja se sai jäädä ns. muistiin. Kuru pääsi välillä töihin. Kurulle tehtiin helppoa kolmosmarkkeerausta veteen. Kaikki heitot tulivat avoveteen ja maastollisesti selkeisiin kohtiin. Parin kolmosmarkkeerauksen jälkeen oli taas Niilon vuoro. Niilo haki ensin yliuittona muistiin jätetyn damin. Sitten Niilolle tehtiin kaksoismarkkeeraus veteen. Markkeeraus sujui mallikkaasti. Noutomatkat oli tosin aika lyhyitä (ehkä n.30m).

 

Lopuksi kävin vielä tekemässä rantametsikköön hakuruudun viidellä damilla. Kaksi damia laitoin ihan vesirajaan, loput oli metsän puolella. Niilo sai hakea ensin kolme, sitten Kuru haki yhden ja Niilo haki vielä viimeisen. Niilo joutui välillä tekemään tosissaan töitä, että dami löytyi. Kertaakaan se ei kuitenkaan tullut tyhjänä kyselemään apuja, mikä oli hyvä juttu.

 

Ihan viimeiseksi tein vielä palautuksia variksella. Nyt Niilo luopui variksesta hyvin ja kanto-ote oli hyvä. Parannettavaa tänään löytyi vesiohjausten lisäksi palautuksista. Liian moni vedestä tuotu dami putosi ennen aikojaan ja Niilo jäi ravistelemaan. Sen sijaan kaikki hakuruudun damit tulivat suoraviivaisesti käteen. Kiitos treeniseurasta ja –paikasta Merja ja Kuru!

 

 

Tänään kävin Roopen kanssa kahdestaan lähipellolla treenaamassa. Ohjelmassa oli ohjausharjoituksia. Käytin hyväkseni pellolla kulkevia polkuja. Ensin vein  polun päähän kaksi damia ruohikkoon. Hain damit eteenlähetyksenä. Eka löytyikin suoraviivaisesti, mutta toista Roope ei meinannut saada ylös. Se lähti liikaa sivulle, jolloin kutsuin sitä luokse. Pysäytin sen kesken paluumatkan ja lähetin uudelleen eteen (eli taaksepäin). Nyt dami sitten löytyikin. Yllätyin positiivisesti Roopen reagoinnista pilliin ja ohjaukseen. Seuraavaksi vein damin sekä suoraan, että vasemmalle lähtevälle polulle. Tarkoitus oli hakea ensin vasemmalla oleva dami, mutta suoraan edessä näkyvä dami veti Roopea liikaa puoleensa ja Roope haki sen ensin (eli se siitä kuuliaisuudesta…). Seuraavaksi lähetin koiran taas eteen, pysäytin ja ohjasin vasemmalle. Mukavasti Roope lähti vasemmallekin etenemään suoraviivaisesti, vaikka dami ei ollut nähtävissä, vaan pitkän ruohikon seassa.

 

Seuraavaksi vein damit sekä vasemmalle että oikealle. Yritin lähettää koiran taas eteen ja tarkoituksena pysäyttää sitten damien keskelle. Roope lähti vinoon, mutta sain kutsuttua sen takaisin. Seuraavalla yrityksellä se lähti paremmin, mutta harhautui reitiltä liikaa vasemmalle (muisti damin) ja hukkasi korvansa. Niinpä se haki vasemmanpuoleisen damin oma-aloitteisesti. Lähetin jälleen eteen. Nyt Roope eteni suoraviivaisesti polkua pitkin ja sain sen pysäytettyä haluamaani kohtaan. Selkeästi se ennakoi oikealle päin eli pysähtyi istumaan nenä kohti oikealla olevaa damia. Roopekin vaatii muuten pysäytyksen jälkeen erillisen istu-käskyn, mutta istahtaa kuitenkin helpommin kuin Niilo. Päätinkin sitten kokeilla Roopen kuuliaisuutta, kun en halua opettaa koiraa liikaa ennakoimaan. Niinpä ohjasinkin sen vasemmalle, vaikka siellä ei ollut valmiina mitään. Roope eteni vasemmalle hyvin ja n. 10m etenemisen jälkeen heitin sen nenän eteen damin palkaksi. Seuraavaksi  lähetin sen taas eteen, pysäytin ja ohjasin oikealle. Nyt se ei enää ennakoinut niin paljoa. Viimeiseksi tein vielä pari taakselähetystä. Lähetin Roopen kertaalleen kummaltakin puolelta taaksepäin eli siis, jos lähetän oikealla kädellä, kääntyy Roope siltä puolen ympäri ja jos lähetän vasemmalla kädellä, niin Roope kääntyy toiselta puolelta. Oli kiva huomata, että tuo toimii edelleen, vaikka sitä ei ole treenattu pitkiin aikoihin. Olin positiivisesti yllättynyt Roopen kuuliaisuudesta tänään. Parannettavaa Roopella oli alkutreenin palautuksissa (kävi liian kovilla kierroksilla) ja ruohon syönnissä. Roope siis ehtii puuhastella treenin lomassa kaikkea ylimääräistä, kuten laiduntaa ja merkkailla. Silti sen työskentelytempo säilyi hyvänä.

 

 Myöhemmin iltapäivällä lähdin vielä Niilon kanssa kahdestaan treenailemaan lähihakua. Piilotin tennispalloja samaan kohtaan kuin reilu viikko sitten yhteistreeneissä piilotettiin dameja. Pidensin lähetysmatkaa vähitellen. Lisäksi vaihdoin suuntaa välillä. Nyt Niilo on selkeästi tajunnut, mistä on kyse. Se ei kertaakaan laajentanut hakua liikaa, vaan pysyi hyvin alueella. Se pysähtyi joka kerta hienosti vihellyksestä. Ainoa epävarmuustekijä oli luoksetulo/lähihakupilityksessä. Pari kertaa Niilo luuli minun kutsuvan luokse, kun annoin lähihakukäskyn. Tällöin pysäytin sen uudelleen ja lähetin taaksepäin ja annoin sen aloittaa lähihaun ilman pysäytystä. Vielä täytyy siis opetella pillikäskyjä vahvemmiksi. Nenän käyttö oli tällä kertaa erinomaista ja seuraavalla kerralla täytyykin kokeilla lähihakua uudessa paikassa ja katsoa, ymmärtääkö Niilo tosissaan, vaan onko kyse vain vanhan treenin muistamisesta ja yhdistämisestä tähän kyseiseen paikkaan.

 

Vielä on tarkoitus mennä tekemään muutama markkeeraus Niilolle ja sitten onkin varmaan lepoa ja keskittymistä viikonloppuun asti.