Perjantaina suuntasimme autojemme nokat kohti Tammelaa ja vanhempieni mökkiä. Mikko siis matkasi omalla autollaan ja minä ja pojat minun autollani. Mökille päästyämme laitoin Roopen mökin pihalle kiinni ja lähdin Mikon ja Niilon kanssa soutelemaan. Otin mukaan pari muovidamia. Tämä oli Nipan eka venereissu. Niilo otti veneilyn tosi lunkisti. Se oli vaan ihan tohkeissaan dameista ja ei meinannut malttaa istua veneessä. Mikko souti keulassa ja minä ja Niilo olimme veneen keskellä.  Keskellä järveä pysähdyimme ja heitin Niilolle markkeerauksen. Ilman epäröintiä Nipa lähti noutoon luvan saatuaan. Palautuksessa tulikin sitten jo vähän ongelmia. Otin Niilolta ensin damin vastaan. Niilo yritti kiivetä veneeseen takaisin omin avuin, mutta se oli liian kaukana keskikohdasta, joten reuna oli liian korkea. Niilo vähän hätääntyi, kun ei päässytkään heti veneeseen. Se alkoi räpiköidä ja painui sukelluksiin. Uusintayritys ei tuottanut parempaa tulosta, vaan seurauksena oli uusi sukellus ja Niilo painui veneen alle. Nyt aloin minäkin ja vähän huolestua. Mikko sai onneksi käännettyä veneen sopivasti Niiloa kohti ja autoin Niilon niskavilloista kiipeämään takaisin veneeseen, kun se nousi uudelleen pintaan. Lähdimme takaisin kohti rantaa ja ajattelin, että tämä saa riittää. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin, ettei Niilolle vaan jäisi mitään kammoa veneilystä. Niinpä heitin sille vielä toisen markkeerauksen lähempänä rantaa. Nyt olimme niin lähellä rantaa, että Niilon olisi helppo ”pelastautua” tarvittaessa rannalle.  Hyvin Niilo lähti taas noutoon. Hetken aikaa se harkitsi rannan ja veneen välillä palautukseen lähtiessä, mutta sain sen tulemaan veneelle veneen laitaa taputtamalla. Nyt palautus ja veneeseen nousu onnistui kertalaakista hienosti. Ei ainakaan jäänyt Niilolle pahoja muistoja. Jatkossa  täytyy yrittää saada koira ensin veneeseen ja sitten vasta ottaa dami vastaan.

 

Roope oli tällä välin katsellut kateellisena meidän treeniä rannalta käsin. Halusin päästää senkin noutamaan, joten heitin sille mökkirannasta markkeerauksen veteen. Ja kuinkas kävikään… Roope palautti damin oikeaa takajalkaa kummasti ravistellen. Heitin vielä toisen markkeerauksen, jonka Roope nouti taas hyvin. Sitten pysähdyin ihmettelemään tassun tilannetta. Tassusta puuttui noin sentin pala isosta polkuanturasta. Roope oli ilmeisesti astunut näkinkenkään, joka oli nipistänyt tassusta palasen. Hyvästi mejäkoe! Niinpä sitten peruin kokeen omien koirieni osalta, mutta lupauduin kuitenkin avuksi jälkien tekoon.

 

Lauantaina suuntasin sitten kokeen keskuspaikalle ja Mikko lähtikin takaisin kotiin, kun häntä ei tarvittukaan jälkien tekoon. Minun vastuulleni tuli yksi avo-jälki. Jäljen teon jälkeen tulin takaisin mökille treenaamaan Niilon kanssa. Tein Niilolle ensin helpohkon hakuruudun. Vein ruutuun melko pienelle, mutta pusikkoiselle alueelle 7 damia, joista yksi oli ison ojan takana. Kaikki damit löytyivät helposti eli ensi kerralla täytyy tehdä huomattavasti haastavampi ruutu, jotta kehitystäkin tapahtuisi. Viimeiseksi tein vielä Niilolle linjan mökkitiellä. Pudotin damin tielle koiran huomaamatta ja jatkoin kulkua n.50m koiran kanssa. Sitten käännyin ja lähetin Niilon linjaan. Hyvin sujui.

 

Illalla käytiin vielä testailemassa damilauncheria porukalla eli mukana oli Niilo, Rolle ja Raffe. Minä lähinnä ammuin Niilolle markkeerauksia ja muut keskittyivät seuraamaan. Niilon markkeeraukset olivat alkuun melko huonoja. Meni kyllä oikealle alueelle, mutta nenä oli ilmeisesti off-tilassa ja koira ajautui liian kauaksi pudotuspaikasta. Saatiin sentään kaikki ylös, mutta vähän alkoi koira jo minulta kysellä apuja. En auttanut. Rollellekin tehtiin yksi markkeeraus ja hyvin penska sen paikallisti. Illalla mentiin vielä sitten porukalla lenkki ja Roopekin pääsi mukaan kurarukkasen kanssa. Kyllä riitti pojissa vauhtia ja Roopekin paineli sata lasissa rukkasen kanssa. Mukavaa, kun labukkaurokset tulee noin mahtavasti toimeen keskenään.

 

Tänään sitten suunnattiin taas koepaikalle. Mukana oli paljon tuttuja. Minä sain toimia oppaana Pinnille, jolle tämä oli debyytti mejäkokeissa. Hienosti Pinni jäljesti, vaikkei ihan nappiin kaikki mennytkään. Pinni on siis treenikaverimme Raffen sisko. Raffella jäi vielä tavoiteltavaa seuraavaankin kokeeseen, sillä tänään tuli tehtyä vähän ylimääräisiä mutkia jäljellä. Mukana oli vielä edellisten toinen veli Uuno, joka on myös yhtä ykköstä vaille jälkivalio. Tuloksia vielä odotellaan...

 

Oman opastuksen jälkeen kävin vielä Niilon kanssa ajamassa Pinnin käytetyn jäljen. Niilo jäljesti vaihteeksi todella hyvin. Vauhti oli reipas ja Niilo pysyi lähes koko ajan ihan jäljen päällä. Ensimmäisen kulman oikaisi muutamalla metrillä. Toinen kulma meni paremmin. Sitä vaan ei tiedä, jäljestikö Niilo verta, koiraa vai ihmisiä…

 

Roopen osalta nyt katsellaan, miten tassu paranee vai joudutaanko aloittamaan antibiootti, jolloin tokokoe peruuntuu. Vielä ainakin tassu näyttää olosuhteisiin nähden hyvältä.

 

Tässä vielä pari kuvaa mökkireissulta:

Niilo poseeraa

 

 

Mustat pojat vauhdissa (vaikea saada kaikkia kuvaan yhtä aikaa...)