Torstaina lähdimme juhannuksen viettoon jo aamusta. Suuntasin ensimmäiseksi koirien kanssa Espooseen kimppatreeneihin. Mukana olivat Susanne ja Eetu, Kim ja Elsa, Arja ja Raffe, Toni ja Rolle ja minä molempien koiruuksien kanssa. Treenien ohjelmassa oli kaksoismarkkeerauksia ja vesiohjauksia. Treenipaikka oli minulle uusi, mutta tarkoitukseen hyvin sopiva. Paikkana oli kapea lampi, jossa oli maasaarekkeita keskellä vesialuetta. Niitä sitten hyödynnettiin markkeerauksissa ja ohjauksissa. Roope sai aloittaa. Ensiksi heitettiin kaksoismarkkeeraus, jossa toinen heitto tuli saarekkeeseen ja toinen avoveteen.  Roope suoriutui tästä ihan mukavasti. Ranta oli hankalahko, pehmeä ja äkkisyvä. Se ei kuitenkaan aiheuttanut Roopelle vaikeuksia. Koirakot suorittivat suunnilleen saman tehtävän vuorotellen. Raffe piippasi omalla vuorollaan heittoja katsoessaan, joten se ei sitten päässytkään noutamaan, vaan Niilo haki kyseiset damit. Mukavasti Niilo oli heitot markkeerannut, vaikka se olikin heittojen aikaan ”yleisön” joukossa.

 

Seuraavana tehtävänä oli linjamarkkeeraus siten, että eka heitto tuli saarekkeeseen ja toinen saarekkeen takapuolelle avoveteen (ei siis näkynyt lähetyspaikalle). En enää muista tarkalleen, miten koirat suorittivat, mutta kyllä kaikki damit talteen saatiin. Selkeästi minun koirilla on kuitenkin vaikeuksia muistaa toista markkeerausta, kun eka on palautettu. Muistia pitäisi siis harjoitella paljon lisää.

 

Roopella oli koko treenin ajan ikävä tapa piippailla ja piippaus vain kiihtyi, kun koira alkoi väsyä. En kuitenkaan nyt puuttunut asiaan suuremmin, kun mukana oli molemmat koirat, jolloin koirat ei aina ihan ymmärtänyt kumpaa käskin. Niilokin piippasi vähän Roopen suorittaessa, mutta Niilon piippaus liittyi selkeästi siihen, että minä teen jotain toisen koiran kanssa, ei siis niinkään muiden koirien suorittamiseen.

 

Seuraavaksi tehtiin ohjaus jo tutuksi käyneeseen saarekkeeseen. Dami laitettiin saarekkeeseen valmiiksi äänen kera koiran katsomatta. Niilo eka ohjaus ei mennyt kovin hyvin, vaikka dami saatiinkiin talteen ja se jopa otti ohjausta. Ekalla lähetyksellä se yritti singahtaa jonnekin ihan muualle. Uusintalähetyksellä sain sen lähtemään suoraan veteen. Se kuitenkin ui liikaa vasemmalle, joten pysäytin sen ja käänsin oikealle. Yritin saada sen pysähtymään oikeassa kohdassa ja ohjata eteen, mutta nyt korvat oli kiinni, joten se ajautui liikaa oikealle etuviistoon. Annoin sen kuitenkin mennä. Kun Niilo oli saarekkeen tasolla sen oikealla puolella, pysäytin sen ja ohjasin vasemmalle ja nyt oli taas korvat auki, joten dami saatiin talteen. Ohjaus tehtiin heti perään uudestaan ja nyt saimme aikaiseksi suoraviivaisemman ohjauksen. Roopen vuorolla tehtiin ensin ykkönen saarekkeeseen, koska en luottanut Roopen kykyyn tehdä vesiohjausta. Roopesta oli havaittavissa jo markkeerauksen aikaan väsymys ja työskentelyhalun hiipuminen. Se ei lähtenyt ekalla käskyllä veteen. Sain sen kuitenkin lähtemään seuraavalla ja dami saatiin talteen. Seuraavaksi tehtiin ohjaus kuten Niilollekin. Sain Roopen lähtemään veteen ehkä kymmenennellä käskyllä, mutta sen jälkeen se eteni hyvin saarekkeeseen. Ohjattavuudesta ei ehkä kyllä tietoakaan, mutta hyvin eteni kuitenkin. Ohjaus vielä toistettiin, mutta suoritus oli ihan yhtä huono. Veteen meno usean käskyn jälkeen, sitten hyvä eteneminen ja tällä kertaa vielä pelleilyä damilla saarekkeessa. Lopuksi heitin Roopelle vielä helpon ykkösen avoveteen ja sen se nouti taas vauhdikkaasti. Selkeästi oli kuitenkin Roopesta havaittavissa, että se ei jaksa keskittyä treeniin noin pitkään. Alkutreeni sujui kuitenkin siltä ihan mukavasti ja palautukset tulivat ainakin osin käteen. Uintivauhti sillä oli tosi hyvä ja intoa tehdä riittää, kun vaan keskittymiskyky olisi vähän parempi. Niilolle tehtiin vielä yksi samanlainen ohjaus saarekkeeseen ja se sujui ihan mukavasti. Tästä on siis hyvä jatkaa taas eteenpäin. Niilon palautukset tulivat tänään 90%:sti käteen eli palautukset sujuivat aika mukavasti. Kaiken kaikkiaan mukava reilun kolmen tunnin treenituokio metsälammella hyvässä seurassa. Kiitos mukana olleille! Otetaan pian uusiksi.

 

Espoosta jatkoin matkaa Lopen kautta Tammelaan mökille. Lopen kohdalla minuun iski jätskin himo, joten oli pakko pysähtyä kauppaan jätskiostoksille. Kaupassa tapasin sattumalta Ninan, jolla on juuri ollut pentue, jonka isänä on Niilon iskä. Ninalle jää tästä pentueesta mahdollisesti narttupentu. Voin kyllä lämpimästi suositella Ruutin jälkikasvua. Omaani olen ainakin ollut sangen tyytyväinen. Mutta kyllä maailma on pieni, kun tuttuja tapaa, kun kerran vuodessa käy Lopella kaupassa :)

 

Mökille päästyäni pakkasin mejäkamat reppuun ja lähdin äidin kanssa tekemään Roopelle verijäljen. Jäljelle tuli mittaa n.800m. Jälki koostui kolmesta osuudesta ja katko tuli ekalle kulmalle. Jokaiselle osuudelle tehtiin makaus. Pulloon jäi vielä verta, joten kävin sitten vielä yksikseni tekemässä Vimpulan pojallekin jäljen. Niilon jäljestä tuli n.400m pitkä ”kaarros”, jonka puoli välissä oli makaus. Varsinaista kulmaa ei siis ollut ollenkaan.

 

Iltasella lähdin vielä Mikon ja Niilon kanssa treenaamaan noutoja veneestä. Niilo lähti hakemaan markkeerauksen ongelmitta ja sain sen takaisin veneeseenkin hyvin. Tässä vaiheessa huomasin, että toinen airo oli pudonnut veteen ja se oli jo meidän ulottumattomissa. Tässä vaiheessa oli Mikon vuoro noutaa  Vaatteet pois ja uimaan airon perään. Saatiin airo talteen ja vene soudettua takaisin rantaan, mutta treeni loppui aika lyhyeen, koska kylmän uintireissun jälkeen minulta puuttui soutaja.

 

Juhannusaaton vietto alkoi sitten jälkimetsässä. Roope pääsi jäljelle ensin. Jäljelle tuli ikää n. 17 tuntia. Eka osuus sujui pääosin todella hyvin. Pari kertaa pientä pyörimistä jäljen molemmin puolin. Katkokulma selvitettiin pienellä lenkillä ja sitten minun jälkiä pitkin veretyksen alkuun. Eka makaus ohitettiin. Toisesta makauksesta Roope käveli keskeltä yli. Pian makauksen jälkeen Roope otti lähes hukan, kun se alkoi liian tohkeissaan säntäillä. Todennäköisesti hirvet olivat kulkeneet jäljen yli näillä paikkeilla. Toinen kulma suoritettiin pienellä lenkillä. Ensin Roope kulki vähän matkaa kulman yli, mutta kaarsi sitten takaisin jäljelle ja toisella yrityksellä se kulki kulman jälkitarkasti. Kolmas makaus sujui erinomaisesti nappuloita syöden (unohdin laittaa toiselle makaukselle). Loppu jälki sujui lähes jälkitarkasti. Kaiken kaikkiaan olin Roopen suoritukseen tyytyväinen. Toivottavasti ehdimme tekemään vielä pari jälkeä ennen seuraavaa koetta.

Sitten oli Niilon vuoro. Olin juuri ehtinyt kertoa Mikolle Niilon rauhallisesta tyylistä jäljestää, niin Niilohan yllätti. Se kulki makaukselle asti reippaasti ja innokkaasti jäljestäen erinomaisesti. Makauksen jälkeen alkoi vaikeudet. Niilo yritti useamman kerran poistua jäljeltä määrätietoisesti. Estin sen aikeet. Tämän jälkeen jäljestys muuttui vähän varovaisemmaksi mutta jälkitarkaksi. Kunnes lopussa olevalla kosteikolla Niilo alkoi taas haistella kaikkea muuta, vaikka oli koko ajan jäljen päällä. Myönnetään, että Niilon jälki oli tehty kurjaan paikkaan. Se nimittäin kiersi pellon, jolla sijaitsee hirvien ruokintapaikka. Riistahajuja oli siis varmaan riittämiin. Niilo siis tarvitsee selkeästi vielä treeniä, jotta se ei vaihtaisi niin herkästi riistajäljille.

 

Mökillä jatkettiin sitten taas venetreeniä (vesisateessa). Roope pääsi ensin. Olin epävarma Roopen suhteen, mutta ihan turhaan. Roope oli veneessä kuin vanha tekijä. En ottanut sille lainkaan damia mukaan, kun ajattelin, etten uskalla laittaa sitä veneestä uimaan. Tulin kuitenkin toisiin ajatuksiin ja niinpä lähetin sen veneestä uimaan mökkirantaan isän luo. Roope lähti veteen reippaasti. Se ei epäröinyt veneestä hyppäämistä lainkaan. Sen sijaan se olisi halunnut kiivetä hetken päästä takaisin veneeseen. En kuitenkaan ottanut sitä enää takaisin. Turhaan siis epäilin koirani kykyjä. Ensi kerralla täytyy ottaa Roopellekin noutoja veneestä. Tässä Roope lähdössä uimaan:

 

Niilo pääsi seuraavaksi. Sille tehtiin kaksi markkeerausta veneestä. Sen lähdöt olivat vähän epävarmoja. Ekassa lähetyksessä se kiipesi veneen perään ja hyppäsi niin vauhdilla, että koko koira sukelsi. Toinen lähtö sujui sitten paremmin, mutta vähän lähtöä empien. Palautukset ja veneeseen nousut olivat jo tosi hyviä. Autan Niiloa kyllä niskasta, mutta selkeästi se on jo itsekin tajunnut, miten veneeseen pääsee helpoiten. Toivottavasti päästään tänä kesänä treenaamaan venetyöskentelyä vielä ainakin kerran.

Tämän treenin jälkeen loppujuhannus sujuikin rauhallisesti. Koirat rentoutuivat mökkiterassin tuoleissa (ja minä töissä).