Aloitetaan kuitenkin alusta eli: Torstaina tokoilin molempien koirien kanssa Forssassa nurmikentällä. Aloitin Niilon kanssa jälleen ruudulla. Ruutu meni samaan malliin kuin viimeksi. Pääosin siis hyviä eteenmenoja, mutta välillä alkoi pysähtelemään liian aikaisin ja selkeästi oikea kohta ruudussa on vielä vähän hakusessa. Kertaalleen tein ruudun ns. loppuun asti eli kutsuin Niilon seuraamaan. Pitäisi pian päättää, mitä käskyä käyttää seuraamiseen kutsumisessa. Niilon mielestä "seuraa" on jotenkin ikävä käsky (vire laskee helposti), joten en tiedä, onko se huono. Toisaalta "sivulle"-käsky tarkoittaa mielestäni perusasentoon tuloa ja siinä olemista.

Seuraavaksi teimme luoksetulon, joka onnistui jälleen todella kivasti, joten en tehnyt sitä enempää. Seuraamista tehtiin ihan muutamia askeleita kerrallaan. Ei taaskaan oikein sujunut. Tähän pitäisi nyt keksiä jotain... Liikkeestä istuminen epäonnistui ekalla kertaa (jäi seisomaan), mutta seuraavat onnistui. Metallinouto meni hyvin ja Niilo palauttaakin aika hyvään perusasentoon (yllättävän hyvään...). Kaukoja hiottiin taas ihan läheltä namin kanssa ja loppuun haettiin vielä tunnarikapulaa nurmikon seasta.

Sitten oli Roopen vuoro. Roopenkin kanssa aloitettiin ruudulla. Käyn näyttämässä Roopelle oikeaa kohtaa ja sitten lähetän sen tyhjään ruutuun. Roope etenee todella hyvin ja nopeasti, mutta sillä ei ole vielä mitään hajua oikeasta kohdasta, joten minulla on vaikeuksia saada sitä pysähtymään oikeaan kohtaan ja palkata siitä. Se ehtii monesti juosta vähän yli tai vinoon tai jotain, ennen kuin ehdin pysäyttää. Täytyykin ehkä palkata sitä aluksi suosiolla suoraan vauhdista, kun se on edes siellä päin... Muuten ei pääse ollenkaan palkkaamaan.

Luoksetulossa tehtiin enimmäkseen vain liikkeelle lähtöjä maasta ja palkkasin heti heittämällä lelun taakseni. Kertaalleen kokeilin pysäytyksetkin läpi lyhyeltä matkalta ja kyllä R molemmat teki, mutta ei tietenkään vielä riittävän terävästi. Sitten leikin itsekseni metallikapulalla ja "villitsin" koiraa. Roope oli todella kiinnostunut metallista ja piti jo suuta sen ympärillä (kuten viimeksikin), mutta se ei kuitenkaan itse suoranaisesti kannatellut kapulaa, vaan kapulan paino oli minun kädessä. Sitten tehtiin kaukoja namiavusteisesti ja myös Roope sai etsiä tunnarikapulaa nurmikon seasta (hyvin löytyi).

Sitten sain päähäni hakea Niilonkin takaisin treenaamaan metallinoutoa. Sanoin jo noutajaleirillä ääneen, että Niilo voisi opettaa Roopen noutamaan metallia ja niinhän siinä kävi. Heittelin Niilolle ns. paukkunoutoja ja Roope sai juoksennella siinä vieressä mukana. Muutaman heiton jälkeen heitinkin heiton tahallani niin, että Roope ehti ensin paikalle ja nappasi kapulan suuhunsa. Se palautti kapulaa muutaman metrin ja pudotti sitten. Seuraavaksi heitin taas pari kertaa Niilolle ja sitten uusi yritys Roopelle. Taas Roope nappasi kapulan suuhunsa ja tällä kertaa palautti minulle käteen asti valtavien kehujen kera (en tietenkään vaatinut perusasentoa). Eli kyllä Roopekin sen metallin vielä noutaa. Jatkan vielä pari kertaa näitä vauhtitreenejä, jotta kapulasta tulee tosi kiva juttu.

Tänään kävin sitten tekemässä verijäljen huomiseen KHN:n Rengon mejäkokeeseen. Minulla oli ilo saada parikseni lajiin tutustuva talkoolainen Satu ja näin selvisimme yhden jäljen teolla. Iso kiitos avusta!