Sunnuntai meni siis nomekokeessa ja sen jälkeen siirryttiin Ouluun mökkeilemään. Mökkeilyn lomaan mahtui muutamia noutoja. Tässä Niilo palauttaa Oulujoesta.

Maanantaina lähdimme porukalla Hailuotoon päivää viettämään. Koiratkin nauttivat reissusta kuumuudesta huolimatta.

Tässä Niilo viettää siestaa ihmisten nauttiessa piknikeväitä

Piknik-lounaan jälkeen siirryimme kävelemään osin kivikkoiselle hiekkarannalle. Tulkitsimme opasteita niin, että koirien uittaminen oli luvallista. Tässä pojat nauttivat meressä juoksentelusta.

Tiistaina lähdimme sitten Oulusta vähitellen kotia kohti. Teimme pienen kierroksen rantatien kautta ja pysähdyimme yhdeksi yöksi sukuloimaan Laihialle. Kyseessä oli siis vierailu Niilon synnynsijoille Villa Vimpulaan. Kiitos vieraanvaraisuudesta ja treeneistä Paula ja Erkki!

Pitkästä aikaa näin Niilon äidin Hymyn ja nyt kyllä huomasi, kuinka paljon Niilo on tullut äitiinsä. Monet käytöstavat olivat hyvin samankaltaisia niin rapsutuksia kerjätessä kuin työskennellessä. Lisäksi koirissa oli huomattavissa selkeää yhdennäköisyyttä. Villa Vimpulassa asuu nykyään myös Niilon isän siskon tyttö, johon saimme myös tutustua.

Tiistai-ilta sujui kuulumisia vaihtaessa, mutta treenaamistakaan ei unohdettu. Erkki oli suunnitellut treenit Niiloa varten Villa Vimpulan takapihalle. Treenit alkoivat ykkösmarkkeerauksella. Markkeeraus tuli pihan takaosaan aidan taakse niin, että koiran oli tajuttava kulkea läpi portista. Parin ykkösen jälkeen tuli samaan paikkaan ohjaus. Vähitellen pidennettiin matkaa molemmista päistä eli sekä lähetyspaikkaa että pudotuspaikkaa siirrettiin. Tämä tuotti Niilolle selkeästi vaikeuksia, sillä se jäi etsimään vanhalta pudotuspaikalta aluksi.

Seuraavaksi tehtiin häiriöharjoitus. Niilo lähetettiin eteenkäskyllä vanhaan tuttuun paikkaan. Vähän lähtemisen jälkeen heitettiin markkeeraus, jota Niilo ei saanut hakea. No, voihan sen arvata, miten kävi. Minun kieltoni kaikui kuuroille korville ja Niilo lähti markkeeraukselle. Samaan aikaan minä syöksyin koiran perään ja saavuimme damille yhtä aikaa. Kyllä oli Niilolla surkea ilme, kun se huomasi, että emäntä olikin kiukkuinen, kun se löysi damin. Harjoitus toistettiin. Nyt Niilo siirtyi enää vähän kohti markkeerausdamia ja pysähtyi kieltosanalla. Painostamalla sain sen etenemään ohjausdamille ja sen jälkeen Niilo sai noutaa häiriömarkkeerauksen. Toistettiin vielä uudelleen ja nyt Niilo vain pysähtyi katsomaan häiriöheiton ja pienellä painostuksella haki ohjauksen ja sitten markkeerauksen.

Seuraavaksi tehtiin linjamarkkeerauksia. Näissä Niilolla on vähän vaikeuksia hahmottaa etäisyyksiä, mutta kyllä damit saatiin kuitenkin talteen. Sitten tehtiin peruslinjaharjoitus, jossa vein neljä damia perätysten linjaan. Tämä sujui hyvin ja Niilo haki damit järjestyksessä lähimmästä alkaen niin kuin pitääkin. Loppuun tehtiin vielä kellopeliharjoitus, jossa otettiin sekä eteen, että taakselähetyksiä. Kun yritin lähettää Niilon ekaa kertaa taakse, se lähtikin hakemaan oikealla puolella olevan damin ja jouduin taas kieltämään. Niiloa tämä alkoi selkeästi pänniä ja seuraavan damin se yrittikin palauttaa Mikolle... Tehtiin harjoitus helpotettuna loppuun ja sitten sai Niilo siirtyä lepäämään. Voi olla, että treenattiin jossain välissä jotain muutakin, mutta nyt en kyllä enää muista kaikkea.

Roopelle tehtiin vielä muutama ykkönen. Alkuun se markkeerasi todella hyvin (paremmin kuin Niilo), mutta sillekin tuotti selkeästi päänvaivaa matkan pidennys ja se joutui tekemään pitkään töitä ennen kuin dami löytyi. Roopella riitti kuitenkin motivaatio hyvin Niilon alkaessa vähän kysellä apuja, jos dami ei heti löytynyt.

Keskiviikkoaamuna jatkettiin sitten matkaa kohti kotia. Kurvattiin vielä vanhempieni mökin kautta, jossa nautittiin hellepäivästä. Kyllä on meitä lomasäät suosineet Mökillä oli tietenkin pakko tehdä pieni venetreeni, kun kerrankin oli niin lämmin, että pieni kastuminen oli vain mukavaa. Roope sai aloittaa ja sille tehtiin sen elämän ensimmäiset venenoudot. Ekaan markkeeraukseen se lähti todella reippaasti. Se oli myös palauttamassa veneeseen hyvin, mutta jostain syystä se sai veneen reunalle vain toisen etujalkansa ja minä en saanut sitä kunnolla autettua, joten se luovutti ja ui maihin. Minä en kuitenkaan luovuttanut, vaan soudimme hakemaan koiran uudelleen kyytiin. Ei sille kuitenkaan mitään kammoa tullut, vaan yhtä reippaasti se taas noutoon lähti ja tällä kertaa sain sen veneeseenkin. Toistimme vielä uudelleen ja sekin onnistui, joten lopetimme siihen. Roopella on selkeästi vielä vähän hukassa veneeseen nousu tekniikka, mutta eihän sitä voi harjoittelematta osatakaan. Sitten käytiin tekemässä vielä Niilolle pari markkeerausta veneestä ja Niilo suoritti kuin vanha tekijä. Toki tuen sitä niskasta, mutta selkeästi se on oppinut tavan nostaa etujalat veneen reunalle ja ponnistaa kyytiin. Mummunikin (88-vuotias) oli katselemassa treeniä ja ihasteli Niilon suoritusta ja ihmetteli Roopen kömpelyyttä. Perustelin Roopen suoritusta harjoituksen puutteella.