Vieläkin unohtui asiaa lauantailta eli kaikki ryhmät treenasivat myös jättäviä liikkeitä (liikkeestä seisominen, istuminen ja maahanmeno). Näissä käytettiin apuna lelua ja namia. Lelua käytettiin etu- tai takapalkkana.  Ensin esim. heitettiin lelu koiran taakse. Koiran kanssa lähdettiin liikkeelle, pysäytettiin seisomaan ja heti vapautus taakse. Useita toistoja. Sitten lelu heitettiin eteen ja koira pysäytettiin seisomaan. Ohjaaja kierteli koiran ympärillä ja vapautti hyvästä seisomisesta eteen lelulle. Liikkeestä istumista tehtiin ihan namin avulla eli namilla ohjattiin istumaan liikkeessä ja palkka tuli ehti. Muisti pätkii jo sen verran, etten muista, miten maahanmenoa tehtiin, mutta kyllä sitäkin kai tehtiin…

Ja sitten sunnuntaihin… Tällä kertaa Niilon ryhmä (voi/evl) aloitti. Ensimmäisenä vuorossa oli seuraaminen. Kerroin, ettei meillä oikeastaan ole tällä hetkellä seuraamista ollenkaan kontaktiharjoittelua lukuun ottamatta. Niinpä sitten näytimme paikallaseuraamista. Se meni ok. Seuraavaksi olisi pitänyt näyttää, kuinka kontakti säilyy paikallaan käännöksissä, mutta sehän ei sujunut ollenkaan. Niilon kontakti putoaa heti, kun lähdetään liikkeelle ja lisäksi se on tosi huono käännöksissä. Käännösten annettiin siis toistaiseksi olla. Siirryttiinkin suoraan liikkumiseen (ei liikkeelle lähtöjä). Kuljin siis koiran kanssa vapaamuotoisesti. Jossain kohtaa annoin ”katso”-käskyn ja palkkasin kontaktista liikkeessä. Hyvin Niilo tarjosi tuolla käskyllä kontaktia liikkuessakin. Nyt siis harjoitellaan erikseen kontaktia paikallaan ja kontaktia liikkeessä. Vasta sitten vähän myöhemmin opetellaan sitä liikkeelle lähtemistä. Se kun tuntuu olevan kaikkein vaikein juttu Niilolle. Tärkeintä olisi nyt säilyttää koiran motivaatio seuraamisessa. Seuraamisenkin täytyy olla kivaa!

Seuraavana liikkeenä oli luoksetulo. Liike tehtiin kokeenomaisesti. Niilo suoritti pysähdykset mielestäni ok, mutta liikkuminen oli laiskaa ravia. Ei siis mitään ennakointia, mutta hidasta siirtymistä. Harjoittelimmekin sitten vauhtia. Jätin Niilon makuulle ja siirryin itse koe-etäisyyden päähän. Kutsuin ja lähdin juoksemaan karkuun. Jo saatiin koiraan vauhtia. Niilo tarvitsee paljon vauhtitreeniä niin luoksetulossa kuin noudoissakin. Lisäksi harjoiteltiin kiertämistä ja siinä pysäytyksiä. Niilo on kiertämisessä jotenkin jumiutunut tietylle etäisyydelle (menee 5m ja kiertää vaikka itsensä ympäri, jos muuta kierrettävää ei ole). Nyt yritettiin siis pidentää matkaa. Niilo oli kyllä aluksi ihan ihmeissään ja yritti kiertää itseä tai kouluttajaa tai ei mitään. Vähitellen saatiin matkaa kuitenkin lisättyä. Luoksetulon pysäytyksiä kannattaa harjoitella pääasiassa pelkästään kiertämisen yhteydessä ja vain tehdä vain harvoin kokonaisena liikkeenä. Kiertämisessä harjoittelun pystyy tekemään leikkinä. Viimeisenä aiheena oli kaukokäskyt. Tein taas ihan läheltä ja namin kanssa. Muuten sujui ihan hyvin, mutta seisomasta maahanmenossa Niilo tulee helposti eteenpäin. Sen pitäisi siis mennä maahan hissinä tassuja liikuttamatta. Ohjeeksi saimme uuden käskysanan lisäämisen tähän siirtymään (kuten meillä jo on seisomisesta istumisessa). Ilman erillistä käskysanaa koiran voi olla vaikea ymmärtää, ettei maahan voi mennä tavalliseen tapaan.

Roopen ryhmällä (avo/voi) oli samat liikkeet syynissä. Aloitettiin seuraamisella. Roopen seuraaminen on tällä hetkellä kohtuullisen hyvää. Roope motivoituu kaikesta tekemisestä, joten se jaksaa seuratakin paremmin. Täytyy pitää huolta, että Roopen iloisuus ja motivaatio säilyykin. Parannettavaa löytyi tällä kertaa eniten sivuaskelista ja peruuttamisesta. Sivuaskelissa minun täytyy kertoa koiralle paremmin, mihin suuntaan ollaan menossa. Esimerkiksi oikealle päin siirryttäessä lähdetään liikkeelle vasemmalla jalalla (takakautta ristiin). Vasemmalle siirryttäessä voi lähteä liikkeelle periaatteessa kummalla jalalla vaan. Kouluttaja suositteli vasenta jalkaa, mutta sanoi, että minunkin tapa toimii. Lähden siis liikkeelle oikealla jalalla (etukautta ristiin) ja samalla käännän kroppaa aavistuksen niin, että vasen olkapää kääntyy taaksepäin. Peruuttamista yritin aikanaan opettaa eri käskysanalla, mutta luovuin, kun edistystä ei oikein tullut. Lentsu kuitenkin suositteli erillistä käskysanaa eli nyt alettiin taas opettelemaan peruuttamista vähän eri tavalla. Koira seisoo ohjaajan edessä (ei käskysanan alla, nenät vastakkain). Ohjaaja ”painostaa” kropallaan/käsillään koiraa peruuttamaan ja pienestäkin liikkeestä taaksepäin palkataan ja siitä sitten vähitellen edetään. Kun koira osaa peruuttaa ohjaajan edessä, on se kuulemma kohtuullisen helppo saada peruuttamaan myös ohjaajan vierellä.

Seuraavana liikkeenä oli luoksetulo. Tällä ryhmällä sitä opeteltiin vain kiertämisen kautta. Roope kiersi suhteellisen hyvin, vaikkei talvella ollakaan juuri kierrelty. Matkan sain pidennettyä selvästi pitemmäksi kuin ikinä aiemmin. Matkan pidentäminen onnistuu huomaamatta, kun lähettää koiran läheltä ja astelee koiran kiertäessä aina pari askelta taaksepäin. Sitten lähettää taas uudelleen ja astelee taas taaksepäin jne. Kiertäminen sujui siis ok ja saatiin me muutama pysäytyskin tehtyä. Pysäytykset ei ollut minun mielestä riittävän teräviä, mutta niihin ei nyt kiinnitetty suurempaa huomiota. Viimeisenä liikkeenä oli kaukokäskyt ja niissä täytyy Roopen kanssa kiinnittää huomiota samaan asiaan eli seisomisesta maahanmenoon. Uusi käskysana täytyy laittaa mietinnän alle ja käsimerkinkin olisi kuulemma hyvä olla eri. Täytyy yrittää keksiä sellaiset, jotka muistan jännittäessänikin (jos joskus kokeeseen asti päästään).

Siinähän sitä oli paljon asiaa ja läheskään kaikkea en osaa sanoin tänne kuvata. Muiden koirakoiden suorituksista oppi tietenkin myös valtavasti. Varmaan enemmänkin kuin omien. Esim. alo/avo-ryhmälle tehtiin kiva takapään käyttöharjoitus, jossa koira lopulta peruuttaa ohjaajansa ympäri, kun se sen kunnolla osaa. Koira otettiin perusasentoon ja siitä kroppaa vasemmalle kääntämällä ja namin avulla koiraa yritetään saada siirtymään ohjaajan selän taakse. Toisessa osassa koira jätettiin seisomaan ohjaajan eteen (kuono oikealle päin) ja siitä koira otettiin perusasentoon siten, että koiran tulisi peruuttaa. Yritin kokeilla tätä kotona Roopen kanssa, mutta kylläpä oli vaikeaa. Molemmat koirani ovat todella huonoja takapään käyttäjiä eli tätä tulisi kyllä treenata lisää.

Viikonloppu oli siis todella hyvä ja uutta oppi valtavasti. Tärkeintä oli huomata, että toko on oikeasti kivaa. Eniten itseäni ilahduttaa se, kuinka hyvin Roope sopeutui ryhmätreeniin ja kuinka hauskaa minulla oli sen kanssa. Liian usein minun meinaa mennä hermot sen säheltämiseen, mutta kun sen energian saa suunnattua oikein, se on aivan ihana harrastuskaveri. Iloisempaa yksilöä on vaikea löytää