Viime viikonloppu vierähti labradorien toko & pk –leirillä. Kouluttajana tokopuolella oli Lentsu. Viikonloppu oli oikein antoisa ja uusia vinkkejä saatiin paljon. Tärkein opetus oli varmasti se, kuinka kivaa toko oikeasti voi olla! Valitettavasti en ehtinyt kirjoittamaan asioita muistiin heti, joten iso osa vinkeistä on varmaan päässyt jo unohtumaan. Yritän nyt kuitenkin muistella koulutuksia parhaan kykyni mukaan.

Lauantaina Roopen ryhmä aloitti ruudulla. Ensin piti näyttää onnistunut ruutu. No, me ei kyllä näytetty. Kävin siis näyttämässä paikkaa ja lähetin Roopen ruutuun. Se kyllä meni ruutuun, mutta niin huonoon kohtaan, etten halunnut palkata. Uusintayrityksellä onnistui. Lentsu suositteli ruudun opetukseen ennemmin ruudun takana valmiiksi olevaa palkkaa (lelu, ruokakippo). Lisänä voi toki käyttää tuota oikean paikan opettamismetodia, jota olen yrittänyt molemmille koirilleni käyttää. Seuraavaksi tehtiinkin pari ruutuun lähetystä niin, että ruudun takana oli lelu valmiina. Kolmannella lähetyksellä kävin vaan näyttämässä oikean kohdan ruudusta ja lähetin Roopen sinne (kauempaa kuin ikinä ennen tyhjään ruutuun). Roope meni suoraviivaisesti ihan oikeaan kohtaan. Lelupalkalla pystyy kyllä tekemään lähetykset paljon kauempaa, joten jatkamme varmaan molemmilla tavoilla ruudun opettamista.

Seuraavaksi tehtiin ruudun loppuosa. Koira vietiin ruutuun seisomaan ja ohjaaja palasi ”lähetyspaikalle”. Sieltä käskettiin koira maahan ja ohjaaja lähti kulkemaan kaavion. Sitten kutsuttiin koira seuraamaan. Tämä sujui Roopelta hyvin. Seuraavaksi tehtiin vielä uudestaan, mutta palkattiin heti maahanmenosta. Tässä harjoituksessa minulle oli uutta se, että harjoitus aloitettiin koiran seistessä. Olen aina vienyt koiran ruutuun suoraan makuulle.

Sitten oli vuorossa hyppynouto. Paluuhyppy meni Roopelta ihan sähellykseksi. Se yritti kiertää vuorotellen esteen molemmilta puolillta ja minä menin liian lähelle houkuttelemaan sitä esteen ylitse, jolloin se ei edes voinut hypätä takaisinpäin, kun olin itse edessä. Lopulta liike saatiin onnistumaan, kun heitin lelun kauemmaksi, jolloin minulla oli enemmän aikaa kiinnittää koiran huomio paluuhyppyä varten. Roope on tällaisissa jutuissa niin nopea koira, että minulla on vaikeuksia pysyä perässä. Kuka sanookaan näyttelylinjaisia laiskoiksi sohvaperunoiksi? Lopuksi tehtiin vielä pitoharjoitusta tunnarikapulalla. Se ei oikein sujunut. Roopen leuat jauhaa sellaista tahtia, ettei kapula oikein pysy ehjänä. En enää edes muista, mitä saatiin tähän vinkiksi. Ei kuulemma tule olemaan helppoa tuon asian opettaminen Roopelle… Mitään oikotietä onneen ei siis ole.

Sitten aloitti Niilon ryhmä. Aiheena oli ruutu. Aloitimme siirtelyharjoituksella. Ensin koira vietiin ruudun taakse seisomaan ja sieltä koira piti sitten ohjata ruutuun oikeaan kohtaan. Ruutu-käskyä ei saanut käyttää. Senhän kuuluu tarkoittaa, että koira menee suoraan oikeaan paikkaan. Korjaamiseen otettiin siis eri käsky. Kutsuin Niilon ”tule”-käskyllä kohti minua ja pysäytin. Hyvin  meni. Sitten koira tuotiin seisomaan ruudun etupuolelle. Sanoin ”mene” ja näytin kädellä ruudun suuntaan. Hyvä! Sivusuunnat tein myös samalla ”mene”-käskyllä ja suunnan näytöllä. Käsky oli ihan uusi, mutta eipä se tuntunut koiraa haittaavan, kun käsimerkki oli mukana. Tällaistä siirtelyä en ollutkaan aiemmin harjoitellut. Seuraavaksi tehtiin sitten evl-luokan ruutu. Koira lähetettiin ensin merkille ja siitä ruutuun. Tavoitteena oli tehdä onnistunut suoritus ja niin paljon sai auttaa, että varmasti onnistuu. Vein siis lelun ruudun taakse ja laitoin Niilon seisomaan merkille valmiiksi. Kävelin itse lähetyspaikalle ja lähetin Niilon vasemmalle ruutuun. Tämä taisi olla Niilon ensimmäinen merkiltä ruutuun lähetys ja hyvin meni! Kyllä toko on helppoa

Sitten harjoiteltiin erikseen merkkiä. Merkin taakse ei saa kuulemma ikinä viedä mitään, ettei koira ala ikinä etsimään ruututötsien takaa ruokaa, lelua tms. Merkkiä lähdettiin opettamaan niin, että ohjaaja kävi merkin takana ”pitämässä bileet”. Sen jälkeen ohjaaja palasi koiran luo ja lähetti koiran sitten merkille, pysäytti ja palkkasi. Helppoa vai mitä  Kaikki koirat suoriutuivat merkin opettelusta hienosti. Seuraavana aiheena oli metallihyppynouto. Se tehtiin kokonaisena liikkeenä. Niilo kyllä suoritti noudon ok, mutta palautusvauhti oli hidas. Niinpä sitten seuraavaksi haettiin lisää vauhtia. Jätin koiran istumaan esteen taakse kapula suussa. Kutsuin luokse ja lähdin itse juoksemaan karkuun. Näin saatiin Niiloonkin vauhtia. Viimeisenä liikkeenä oli tunnari. Kerroin meidän tunnarin surkeasta tilasta. Ohjeeksi saimme yhden kapulan piilottamista ja välillä koiran kokeilua oikealla liikkeellä. Lentsu ei suosi kasan käyttöä opetustilanteessa, vaan ennemmin käytetään kokeessakin käytettävää kapulamäärää. Kävin siis ensin piilottamassa oman kapulan lehtien alle. Niilo haki sen hyvin ja käytti nenäänsä. Seuraavaksi kävin laittamassa oman kapulan suunnilleen samaan kohtaan (ei enää niin piiloon) ja kouluttaja vei muut kapulat sinne. Lähetin Niilon. Kun Niilo saapui kapuloille, se ihan selvästi näytti hetken aikaa siltä, että se lähtee haistelemaan. Ei sitten kuitenkaan, vaan nappasi ensimmäisen suuhunsa ja toi mulle. Otin kapulan ja lähetin uudestaan. Se haki seuraavan haistelematta. Kolmannella lähetyksellä se osui oikealle ja kehuin Niiloa kunnolla. Lentsun mielestä ei siis ole haittaa, vaikka koira toisi vääriä kapuloita (niistäkin voi palkata). Nyt jatketaan pääasiassa oman kapulan piilotuksella ja välillä sitten kokeillaan muillakin kapuloilla.

Illalla jatkettiin vielä paikallaoloilla ja leikkimielisillä kilpailuilla. Paikallaoloryhmiä oli kaksi, joten molemmat koirat pääsi suorittamaan. Tein sikäli pienen virhearvion, että valitsin Niilon edistyneempien ryhmään ja Roopen aloittelijoiden ryhmään. Aloittelijaryhmähän on paljon vaikeampi. Hyvin Roope suoriutui, vaikka ympärillä tapahtui monenlaista (joku nousi, ohjaajat kävi palkkaamassa jne.). Sitten aloitettiin kisat. Ensimmäinen kisa oli asentomestaruus. Kaikki avut ja palkat oli sallittuja. Koirakot kiersivät ringissä kouluttajan ohjeiden mukaisesti (eri vauhtisia seuraamisia, täyskäännöksiä). Kouluttaja käskytti istu, maahan tai seiso. Viimeiseksi oikean liikkeen tehnyt koirakko putosi pois. Tämä muistutti siis lapsuuden tuolileikkiä, jossa tuoleja oli yksi vähemmän kuin lapsia ja ilman tuolia jäänyt putosi pois. Osallistuin kisaan Niilon kanssa. Alkukankeuden jälkeen asennot alkoi sujua ja Niilo voitti kisan! Seuraavana kisana oli kaukomestaruus. Ohjaaja sai itse valita yhden kaukokäskysiirtymän. Kauimpaa siirtymän suorittanut koirakko olisi kisan voittaja. Taitavimmat koirakot joutuivat aloittamaan ja yrityksiä oli vain yksi. Valitsin taktikoiden siirtymäksi maasta istumaannousun. Maa oli nimittäin märkä ja kylmä, joten oletin koirieni haluavan nopeasti ylös maasta. Evl-koirakko aloitti ja seuraavaksi oli Niilon vuoro. Ainoa tavoite oli siis yrittää edellistä koirakkoa kauempaa ja niinhän Niilo toimi kuin kuvittelinkin. En kyllä ollut ikinä käskyttänyt noin kaukaa (varmaan ainakin 30m), mutta hyvin Niilo nousi istumaan. Sitten piti tietenkin yrittää Roopen kanssa vieläkin kauempaa ja onnistuihan sekin. Roopesta tuli sitten kaukomestari. Viimeinen kisa oli tokomestaruus, jossa oli tehty leikkimielinen rata, jossa oli mukana hyppy, jättävät liikkeet, luoksetulo, merkki ja ruutu. Nopein koirakko olisi voittaja. Suoritustavalla ei ollut suurempaa merkitystä. Esim. seisomisen voi tehdä liikkeestä seisomisena tai luoksetulon pysäytyksenä. Merkin ja ruudun sai suorittaa esim. ohjaajan kanssa yhtä matkaa juosten. Tämä laji oli ihan Roopen juttu. Se oli innoissaan ja se on nopea. Roope suoritti radan nopeimmalla ajalla ja sitten päätettiin tehdä vielä toinen kierros vähän erilaisella radalla. Suoritukset tehtiin käänteisessä järjestyksessä eli ekan kierroksen nopein viimeisenä. Ei jäänyt epäselvyyttä mestarista, kun Roope voitti toisenkin kierroksen. Hyvä Roope!  Kyllä oli onnistunut päivä. En muista, milloin minulla ja Roopella olisi ollut noin mukavaa yhdessä. Tietenkin mieltä lämmitti myös valtaisa menestys näissä illan kilpailuissa

Sunnuntain opit tulee myöhemmin...