Toinen pääsiäispäivä meni tehokkaasti eläinten parissa (muu pääsiäinen menikin töissä). Eilen oli aamupäivällä ratsastustunti, iltapäivällä nomeiltiin ja illalla vielä tokoa.

Arja, Toni, Raffe ja Rolle tuli meillepäin treenailemaan. Roope jäi kotiin eli treeniin osallistui mustat pojat. Mikko toimi heittäjänä. Aluksi tehtiin kaksi muistipaikkaa, jotka sijaitsivat n. 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Näiden väliin lisättiin seuraavaksi markkeeraus. Kaikki koirat olivat yhtä aikaa työskentelyvalmiudessa. Ensin heitettiin markkeeraus ja sitten kaksi koiraa kävi vuorollaan muistipaikoilla. Vasta tämän jälkeen kolmas koira sai hakea markkeerauksen. Markkeeraus muodostui koirille suht haastavaksi. Pelto oli pääosin vielä lumen peitossa, joten kiintopisteitä ei koiralla juuri ollut. Luntakin oli vielä sen verran, että dami upposi sinne välillä kokonaan. Kun jokainen oli suorittanut noudon, vaihdettiin paikkoja ja tehtiin samat tehtävät. Tätä jatkettiin niin, että jokainen koira sai suorittaa saman tehtävän kolmesti. Niilon markkeeraukset olivat surkeita. Se meni kyllä melko hyvin oikeaan paikkaan, muttei tehnyt kunnolla töitä, vaan kyseli apuja minulta ja Mikolta. Siltä jotenkin loppui usko markkeerauksen löytymisen suhteen todella nopeasti. Se otti yllättävän paljon häiriötä muiden linjoista, jolloin sen pää pyöri ympyrää ja markkeerauskohdan muistikuva hämärtyi. Toinen muistipaikka sujui Niilolta hyvin, mutta toinen oli yllättävän vaikea. Sen ylösotto meni useimmiten tahkoamiseksi, kun Niilo meinasi hakeutua liikaa oikealle (eli kohti markkeerauspaikkaa). Lisää treeniä siis tarvitaan. Tästä harjoituksesta suoriutui parhaiten "pikku" Rolle, jonka työskentelyä on kyllä ilo katsella!

Seuraavaksi tehtiin helpohkoja kakkosmarkkeerauksia ja välillä joku koira kävi hakemassa muistipaikasta eteenlähetyksellä damin. Kakkosista Niilo suoriutui suht ok. Nyt ei siis tapahtunut muuta pudotusten jälkeen, vaan koira pääsi noutamaan heti. Ilmeisesti sillä on ratkaiseva merkitys Niilon paikallistamiskykyyn. Lisää treeniä siis tarvitaan.

Iltasella tokoilin vielä kotipihalla. Roope sai aloittaa. Ensiksi kaivoin esiin tunnarikapulat. Laitoin ison kasan kapuloita laatoitukselle ja piilotin omaa Roopen nähden. Treeni sujui hyvin niin kauan, kun oma kapula pysyi piilossa, mutta kun vein sitä lähemmäksi kasaa, niin Roope ei osannutkaan haistella, vaan poimi ensimmäisen kapulan. Pian se kyllä tajusi, että nyt meni väärin, muttei se oikein hiffannut, miten olisi korjannut tilannetta. Höh! Mä olen ihan umpikujassa näiden tunnareiden kanssa. Niilonkaan kanssa en ole uskaltanut sitä treenata Christan treenien jälkeen. Sitten tehtiin pari luoksetuloa. Niissä Roope ennakoi ikävästi pysäytystä, joten en viitsinyt sitä enempää jatkaa.

Seuraavaksi näytin Roopelle metallia. Ei se sitä näimmä ota vielä suuhunsa noin tylsässä paikassa. Viretila ei ole kotipihalla riittävän korkea. Odotetaan ilman lämpiämistä ja kohotetaan virettä vähän Niilolla, niin eiköhän se ala sujua. Sitten tehtiin hyppynoutoa. Se sujui hyvin, kun paluuhypyssä vähän kannusti. Pienellä treenillä liike saadaan kyllä hypyn osalta kuntoon, mutta enemmän tekemistä on kapulan käsittelyn kanssa. Viimeiseksi tehtiin vielä kaukoja siten, että laitoin Roopen terassille eli noin puolen metrin korkeuteen maan pinnasta. Hetken aikaa sillä meni, että se tajusi, ettei jalkoja oikeasti voi liikuttaa, mutta sitten saatiin tehtyä hyviä toistoja vähän kauempaakin (n. metrin päästä). Tämä ei kyllä taida olla mikään oikotie onneen. Uskoisin, että tätä voi kuitenkin käyttää apuna eli opettelemme samaan aikaan liikeratoja ihan läheltä ja lisäksi harjoittelemme etäisyyttä näin, ettei koira voi edistää.

Sitten oli Niilon vuoro. Se oli ihanan pirteällä tokotuulella. Ajattelin aluksi jättää sen treenaamatta, kun päivän nometreenit ei sujunut kovin loistokkaasti, mutta onneksi en tehnyt niin. Niilo aloitti kaukoilla. Sen kanssa hiottiin liikeratoja läheltä ja sen lisäksi tein yksittäisiä maasta-seisomaan siirtymiä 2-3 metrin päästä. Tuon siirtymän se osaa jo tehdä melko puhtaasti, kun edessä on pudotus, mutta muita en uskaltanut vielä kokeilla. Kyllä treenistä 90% on tehtävä vielä aivan edestä, ettei se ala edistämään. Niilolla voisi kyllä hyödyntää takapalkkaakin tässä.

Sitten jatkettiin hyppynoudoilla. Eka suoritus tehtiin metallilla ja se sujui hyvin. Vaihdoin sitten saman tien puiseen kapulaan, kun en halua metallin kanssa painostaa millään tavalla. Hyppynouto sujui nyt hyvin. Niilo ei tarvinnut juurikaan kannustusta paluuhyppyyn. Lopun perusasennot olivat vinoja. Oppiikohan se ikinä niitä? Treenasimme perusasentoja erikseen niin, että jätin Niilon esteen taakse istumaan kapula suussa ja kutsuin esteen yli "sivulle"-käskyllä. Näin Niilo tuli todella hyvään perusasentoon. Lisää treeniä siis, jotta se oppisi tulemaan myös isommalla vauhdilla oikeaan perusasentoon.

Melkein unohtui: sunnuntaina ehdimme käydä Roopen kanssa lenkillä niin, että minä poljin fillarilla ja Mikko juoksi Roopen kanssa. Voi sitä vauhdin hurmaa, kun Roppa paineli menemään koko sydämestään. Ei olisi uskonut, että se jaksaa mennä tuollaista vauhtia, vaikka koko talvi on laiskoteltu. Kieli vaan roikku poskella, kun Puppa kilpaili fillaria vastaan. Kunpa se oppisi juoksemaan tuollaista vauhtia ilman vauhditustakin.