...eli analyysi siitä, miksei Niilo vieläkään saanut toista AVO1-tulosta. Mejäkoe päättyi keskeytykseen minun tahdostani. Niilolla oli siis teoriassa vielä mahdollisuus kakkostulokseen tai oikeastaan todennäköisemmin kolmostulokseen. Keskeytin, koska halusin puuttua koiran työskentelyyn koulutusmielessä ja sehän ei ole kokeessa sallittua. Tässä koeselostus ja minun oma kommentointi:

Niilo nuuhkaisee alkumakuun ja ohjataan jäljelle. 1. sivu täydellistä, suoraviivaista ja ripeävauhtista jäljestystä. (Olen täysin samaa mieltä tuomarin kanssa tästä)

1. makuu merkataan erinomaisesti ja kulma tarkkaan. (Näin perusteellista makuun osoitusta en ole Niilolla ennen nähnyt, minua alkoi jo jännittää, jatkaako se jäljestystä ollenkaan)

Heti 2. osuuden alussa Niilo poikkeaa jäljeltä ja aloittaa laajan lenkityksen niin kauas, että siitä aiheutuu hukka. (Alueella oli varmaankin pyörinyt riistaa ja Niilo ajautui jäljen "ulkopuolelle", se lähti tekemään laajaa rengastusta, samalla vähän edestakaisin siksakaten. Lopulta se oli saanut rengastettua ekan osuuden loppupuolelle ja oli jo siis takaisin jäljen päällä, kun tuomari tuomitsi meille hukan. Tuomarikin totesi, että jäljelle taas päädyttiin, mutta aikaa meni kuulemma liian kauan)

Uudelleen aloitettuna 2. sivu myös erittäin hyvää jälkityötä. (puhdasta jälkeä ei Niilolle tarvinnut oikeastaan näyttää, kun se oli jo jäljen päällä ja jatkoi itsenäisesti)

2. kulma ja makuu myös erinomaisesti. (makuu sujui jopa ensimmäistä paremmin)

3. sivulla kärrytiet hieman mietityttävät koiraa, lopulta tapahtuu määrätietoinen poistuminen ja ohjaaja keskeyttää kokeen, jottei koira opi liikaa riistalle. (Ensimmäiset kärrypolut Niilo vielä ylitti, vaikka pientä hapuilua olikin, toisella kärrypolulla Niilo lähti sivuun kohti hakkuuaukkoa eli veikkaisinpa tuoreita hirven/peuran jälkiä. Menin koiran perässä n.15m ja totesin tuomarille, että nyt riittää. Tuomari kyllä suositteli jatkamaan, kun koiralla mahdollisuus tulokseen, mutta en halunnut, koska halusin Niilon nopeasti takaisin verelle ja oikeisiin töihin. Ei minun tarvinnut kuin pysäyttää Niilon eteneminen ja kääntyä itse oikeaan suuntaan, niin Niilo palasi jo oikealle jäljelle ja jäljesti jälkitarkasti kaadolle asti. Siihen pysähtyi ja hetken päästä otti kaadon suuhunsa.)

Hyvä jäljestäjä, joka tänään lankesi riistan houkutukseen. (Näinhän siinä taas kävi)

Onneksi oikeastaan tuli tämä määrätietoinen jäljeltä poistuminen, koska muuten minua olisi jäänyt älyttömästi harmittamaan tuo ensimmäinen hukka, joka ei lopulta ihan tavallinen hukka ollutkaan. Olen kaiken kaikkiaan Niilon suoritukseen erittäin tyytyväinen. Sen työskentely on parantunut todella paljon viime kesästä. Vielä kun saisi sen paremmin veriuskolliseksi, niin tulokset olisivat hienoja. Olen lihavoinut arvostelusta ne kohdat, jotka muistuttavat minua Niilon kyvyistä ja joiden voimalla jaksan taas rämpiä viikon päästä pitkin metsiä (ja mahdollisesti turhaan).