Voisiko lauantai-iltana muuta tehdä kuin seistä pakkasessa pihalla, viheltää pilliin ja huutaa tehostukseksi? Saivat taas naapurit ihmetellä meikäläisen touhuja... Kyseessä oli siis nomen pikatreeni omalla pihalla, jotta sain koirat palautettua ruotuun ja muistamaan, mitä noutajan elämä on (muutakin kuin takkatulen lämmössä loikoilua ja kaukokäskyjä). Tavoitteena oli saada Niiloon jonkinlainen yhteys, jotta kehtaamme huomenna lähteä UMN:n nometreeneihin. Näyttely jää siis väliin dopingin takia, mutta vielä ei sentään treeneihin osallistumista tarvitse rajoittaa naurettavien sääntöjen takia.

Tämän illan treeni oli siis huikeita 15m linjoja, pysäytyksiä ja sivusuuntia. Näin lyhyillä matkoilla oli kuitenkin hyvä muistuttaa koirille, mistä on kyse. Damit oli viety koirien nähden, joten niillä oli suuri kiusaus toimia omin päin ja minähän ohjasin aina eri suuntaan kuin, mihin ne olisivat halunneet mennä... Yllättävää, mutta R oli tänään kuuliaisempi kuin Nipa. N yritti luottaa liikaa itseensä, mutta kyllä senkin korvat saatiin avautumaan. Roopella oli sen sijaan vaikeuksia avata nenänsä ja piha ei meinannut riittää Roopen lähihakuun, kun se etsi hankeen uponnut damia. Molemmat palauttivat käteen ja pysyivät hienosti hallinnassa pitkästä treenitauosta huolimatta eli hyvä mieli jäi tästä pikatreenistä. Saapi nähdä, millaiset kierrokset Niilo kerää huomenna, kun treenataan pitkästä aikaa kunnolla ja vieraiden koirien kanssa.