Tokokokeen tuloksista sen verran, että Roopen edustama Uudenmaan noutajakoirayhdistyksen joukkue sijoittui hienosti toiseksi joukkuekisassa ja kultakin oli aika lähellä.

Keskiviikkona osallistuimme vielä nomekoulutuksiin. Kouluttajana oli Antti Oulun suunnalta (hyvä nimimuisti mulla...). Treenit tehtiin muistipaikkoihin perustuen. Treenin aikana ammuttiin toistuvasti damipyssyllä. Ensin tehtiin yksi muistipaikka viemällä koirien nähden sinne dameja. Koirat olivat koko treenin ajan walk up rivistössä vapaana. Jokainen koira haki vuorollaan muistipaikalta yhden damin eteenlähetyksellä.

Sitten tehtiin toinen muistipaikka 180 astetta toiseen suuntaan. Sinne tuli markkeeraus, joka kuitenkin jätettiin muistiin ja haettiin eteenlähetyksenä myöhemmin. Koirat hakivat vuorotellen jommasta kummasta muistipaikasta. Tässä harjoituksessa paljastui Niilosta uusi ongelma. Se lähti toisen ohjaajan käskyllä noutoon. Ei siis suoranaisesti paukkuun, mutta muiden käskyllä. Tätä hiottiinkin sitten loppuharjoitus eli tehtiin tilanteita, joissa Niilolla oli mahdollisuus lähteä, mutta ehdin ajoissa puuttumaan, jos se meinasi lähteä. Monta kertaa olin lähettävinäni sen, mutta palasimmekin takaisin rivistöön ja joku muu sai hakea.

Lopputreenistä Niilo malttoi jo hyvin. Treenin aikana tehtiin vielä kolmaskin muistipaikka. Jouduin kieltämään Niiloa useamman kerran päivän treenin aikana ja tämä vaikutti selkeästi Niilon palautusvauhtiin. Aina se silti lähti innolla noutoon (ja määrätylle muistipaikalle) ja palautti minulle käteen. Hyvä kuitenkin, että saatiin tuo ongelma esille treeneissä ja pystyttiin siihen puuttumaan. Seuraavat treenit täytyy olla Niilolle sopivan helpot ja vauhdikkaat.

Treenin alussa kouluttaja muuten kysyi jokaisen ryhmässä olijan tavoitteita koiransa kanssa. Sanoin meidän tavoitteeksi päästä voittajaluokkaan. Tähän kouluttaja vastasi, että ei minulla voi olla tuollaisella koiralla kuin yksi tavoite (hän siis näki Niilon työskentelevän Oijärven kokeessa). Kyllä alkoi minua hirvittää, kun tuollaisia asioita sanotaan ääneen, mutta niinhän se kai on, että Niilon pitkän tähtäimen tavoite on kva, jos kaikki menee hyvin ja koira pysyy terveenä ja ohjaaja kehittyy riittävästi.

Iltapäivän koulutukseen osallistuin sitten Roopen kanssa, koska Niilo vaikutti jo väsyneeltä, enkä halunnut enää joutua sitä prässäämään leirillä. Roope sai heti treenin alussa lisänimen kuumakalle. Iltapäivän treenit tehtiin veden äärellä. Ensin tehtiin muistipaikka maalle, josta jokainen koira haki vuorollaan damin eteenlähetyksellä. Sitten heitettiin todella helppo markkeeraus veteen. Roope piippasi, kun veteen heitettiin ja joku muu pääsi hakemaan. Roope oli minulla koko treenin kiinni, kun se olisi muuten varmasti lähtenyt jonkun muun vuorolla noutoon. Roope meinasi myös alkaa rähistä toisen uroksen kanssa, joka tuli myöhässä paikalle ja kulki aivan meidän selän takaa. En tiedä, kumpi rähinän aloitti, mutta se onneksi loppui saman tien ja koirat olivat loppuajan nätisti vierekkäin rivissä.

Sitten tehtiin lyhyt yliuitto poukaman yli. Ensimmäisen Roope palautti maata pitkin kiertäen, mutta toisella kertaa sain sen tulemaan suorinta reittiä takaisin. Roopen käytös oli aika ikävää treenin ajan: vinkumista ja muutenkin levoton. Tehtävät (olivat helppoja) se suoritti kuitenkin mukavasti palauttaen kaikki damit (vedestäkin) käteen asti. Roopen käytös johtunee kuitenkin siitä, että sen kanssa on kimppatreenit lopetettu kokonaan ja muutenkaan sen kanssa ei ole juuri tehty. Nyt täytyy kyllä minun ryhdistäytyä, jos aion sen kanssa avoimessa joskus startata. Pitäkää siis huoli, että seuraaviin kimppatreeneihin tuttujen kesken tulen sitten Roopen kanssa.

Tulevia kokeita: Niilolle tuli kutsu Antskogiin ja Roopelle Renkoon eli seuraavat viikonloput menee sitten niissä (ja tämä viikonloppu töissä).