Tämän päivän teemana oli siis samoilua Nuuksion metsissä jälkinarun päästä kiinni pitäen. Sitä ennen mainittakoon, että Niilolle tuli kutsu Vihtijärven mejäkokeeseen. Roopen ilmoitin tokoilemaan Hämeenlinnaan kesäkuun alussa. Sitten suorituksiin.

Ei menny taas ihan putkeen. Niilo siis sai aloittaa, kun jälki oli sitä varten tehty. Nyt Niilo pääsi heti alusta asti jyvälle, mitä ollaan tekemässä. Ensimmäisen ojan ylityksen jälkeen pientä hapuilua, mutta löysi itsenäisesti jäljelle (siinä taisi olla joku talon rakennusprojekti lähellä ja Niilo otti häiriötä vasaran paukkeesta). Kulman Niilo suoritti mallikkaasti hyvin makauksen merkaten. Toisen osuuden alkupuolella meinasi tulla hukka niin koiralle kuin ohjaajalle. Välillä en nähnyt merkkejä missään ja välillä niitä näkyi ihme suunnissa. Pysäytin koiran hetkeksi ja paikansin itseni taas kartalle, jolloin huomasin, että n. 15m välein meni kaksi eri kreppilinjaa. En tiedä, oliko siellä toinen jälki vai olinko itse unohtanut muutaman krepin viime vuonna. Tässä kohti palautin koiran jäljelle (uskoakseni oikealle :) ) enempien sekoilujen välttämiseksi. 2. osuuden loppu oli jyrkähköä nousua kallion laelle, jossa kasvoi runsaasti kanervaa. Aurinkoisella ja aukealla kalliolla Niilon työskentely huononi taas selkeästi. Tahti alkoi hyytyä ja meinasi ajautua jäljen sivuun. Pienellä kannustuksella etenee toiselle kulmalle ja selvittää sen täysin itsenäisesti. Kolmannen osuuden alussa harhautuu taas vähän jäljen sivuun vasemmalle ja ohjaan sen takaisin oikeaan suuntaan (jälkeä purkaessa havaitsin tehneeni tässä itse virheen, sillä vasta purkaessa huomasin, että tuuli tuli oikealta, jolloin jälki varmaankin "siirtyi" enemmän vasemmalle). 3. osuuden keskivaiheilla Niilo jää pyörimään kosteikolle. Hetken pyörittyämme löytyykin taas selitys pyörimiselle. Maassa on tuoreet peuran jätökset. Niilolla on taipumus vaihtaa helposti verijäljestä tuoreisiin eläimen jälkiin. En osaa oikein puuttua tähän, koska huomaan itse liian myöhään, että jälki on vaihtunut. Nyt ohjasin Niilon taas oikeaan suuntaan, jolloin sai taas kiinni verijäljestä. Tästä Niilo eteni jälkitarkasti lähes loppuun asti, jolloin itse taas mokasin. Niilo meinasi kääntyä n.50m ennen loppua liikaa vasemmalle, mutta estin sen. Vasta Roopen kanssa tajusin, että siinä kohti koira varmaankin sai ilmavainun sorkasta eli palautin Niilon taas ihan turhan takia jäljelle. Sorkka kiinnosti. Kuvankin tästä otin todisteeksi, mutta lisäilen niitä sitten joskus myöhemmin.

Pinna meinasi palaa Niilon jäljestyksen aikana, kun fiilis oli sellainen, ettei tästä taas tule mitään. Näin jälkikäteen ajatellen, puutuin Niilon työskentelyyn ehkä liian helposti ja se olisikin ehkä selvinnyt ihan itsekseen. Mene ja tiedä. Niilon suoritukseen kului aikaa 32min eli se kyllä kuvastaa mielestäni pientä haparointia työskentelyssä. Ilmavainu on selkeästi Niilolla heikko kohta tai tarkkuus mielestäni huononee aina, kun kuono nousee maasta. Toki silloin koira voikin jäljestää kauempana jäljestä. No, ei meillä ennenkään ole kenraali onnistunut. Jännityksellä odotetaan, miten käy ensi sunnuntaina (ja sitä seuraavana...).

Sitten oli Roopen vuoro jäljestää Niilon jälki. Ikävää, että Roope joutuu aina tyytymään käytettyyn jälkeen. Seuraavaksi (jos vielä tänä vuonna ehdin treenata) lupaan tehdä Roopelle jäljen. Roopen kanssa otin ihan erilaisen taktiikan. Panostin jarruttamiseen ja kielsin, jos Roope alkoi hötkyilemään tai lähti jäljeltä pois.

Pari kertaa jouduin Roopea kieltämään ekan osuuden aikana. Sen jälkeen vauhti hidastui miellyttäväksi ja mielestäni jälkitarkkuus parani selkeästi. Ekan kulman Roope olisi oikaissut, ellen olisi sitä vähän ohjannut. Toinen osuus hyvin. Kallion laella Roopellakin pientä hapuilua. Löysi toisen kulman hyvin ja merkkasi, mutta hosui suotta uutta suuntaa etsiessä. Kolmannen osuuden alussa Roope ajautui samalla tavalla liian vasemmalle kuin Niilokin, mutten vielä tässä vaiheessa tajunnut sen johtuvan tuulesta. Kolmas osuus kaiken kaikkiaan hyvää jäljestystä. Edes peurapaikka ei tuottanut ongelmia. Roope kävi tuttuun tapaan uimassa kolmannen osuuden vesipainanteissa, mutta jatkoi työskentelyä itsenäisesti. Sorkka kiinnosti Roopea yllättävän paljon ja R jopa kantoi sen autolle (reilu 500m ja sorkka ei ollut ihan kevyt). Roopen jäljestys kesti 25min.

Molempien koirien jäljestyksessä oli hyvää se, että ojat ja polun ylitykset eivät tuottaneet vaikeuksia. Niitä osuikin jäljelle aika monia.