Vihdoinkin on aikaa kirjoitella leirikuulumisia. Vietimme heinäkuun ensimmäisen viikon siis Mustialassa noutajien kesäleirillä. Osallistuin Niilon kanssa nomekoulutuksiin ja yhtenä päivänä kävin molempien kanssa tokoilemassa. Hyviä ja tehokkaita treenejä saatiin aikaiseksi. Teemoina oli mm. ränniuitto ja lähihaku. Tokotreeneissä pääsin Niilon kanssa tekemään tunnaria kokeenomaisesti ja sehän sujui hienosti lukuun ottamatta alussa tapahtuvaa ohjaajan kääntymistä. Täytyy muistaa sekin harjoitella erikseen. Ruudun suhteen tuli pieni yllätys, kun ensimmäistä kertaa pääsin Niilon kanssa kokeilemaan koeruutua (oli kehänauhat ja ruudun nauhat), niin Niilohan ei hahmottanut ruutua ollenkaan. Kun se sitten hiffasi, missä ruutu on, niin johan alkoi sujua.

Ekan yön vietimme leirillä teltassa. Poikien kanssa on kyllä mukava telttailla, kun suhtautuvat ulkopuoliseen hälinään niin rennosti. Eivät siis hauku tms., vaan nukkuvat rauhassa. Kaksi seuraava yötä meni sitten Arjan kämppiksenä. Kiitos siitä!

Leiriviikon torstaina osallistuin Niilon kanssa wt-kokeeseen. Tuloksena taas nolla, mutta olin Niiloon kuitenkin melko tyytyväinen. Ekalla rastilla tuli ensin markkeerausheitto, joka jätettiin muistiin ja ensin otettiin ohjaus. Aika vääntämiseksi meni ohjaus, mutta dami saatiin kuitenkin talteen. Niilo kuunteli pysäytyskäskyä hyvin, mutta suuntaa se ei oikein tahtonut alkuun ottaa. Lopulta kuunteli sentään. Markkeerauksessakin jouduin auttamaan, joten pisteitä tuli vaivaiset 6p, mutta olin tyytyväinen, koska aika moni nollasi tämän rastin. Seuraavalla rastilla oli ykkösmarkkeeraus. Sen Niilo suoritti hyvin, mutta itse kämmäsin ja viheltelin Niilolle turhia, kun olin arvioinut etäisyyden vähän väärin. Pisteitä tämän takia 16p. Kolmannella rastilla oli ohjaustehtävä. Lähetys tapahtui pellolta peltotien yli ja jatkui kapeasta aukosta metsän ja säilörehupaalien välistä toiselle pellolle. Sain Niilon hyvin tien yli ja aukosta, mutta sitten ”hukkasin” sen paalirivistön taakse. Kun sain sen pois paalien takaa, ohjautui se liikaa vasemmalle metsään. Siellä se kävi ilmeisesti tutustumassa heittäjään ja kesti kauan ennen kuin sain sen näkyville. Sain sen lopulta ohjattua lähelle kreppiä, mutta pentele, kun Niilo lähti liian nopeasti laajentamaan lähihakualuetta ja tuomari käski kutsua koiran takaisin. Tästä siis nolla. Neljäs rasti oli lähihakutehtävä. Lähetys oli pellolta kohti metsänreunaa. Metsänreunassa oli oja, jossa damit oli piilossa. Niilo lähti liikaa vasemmalle (siellä oli reppujakkara ja ampuja). Pysäytin sen ja käänsin oikealle kohti oikeaa aluetta. Niilo totteli hyvin ja alkoi tehdä lähihakua oikeassa kohdassa. Dami löytyi nopeasti. En oikein ymmärtänyt tämän rastin pisteytystä, mutta pisteitä vain 10p, vaikka suoritus oli aika nopea.

Leiriviikon jälkeen olemme pääasiassa lepäilleet (ja minä tehnyt töitä). Kuumuus on tehnyt koirat aika rauhalliseksi ja niiden olemuksesta on vaikea uskoa, että ovat kuitenkin normaalisti työintoisia koiria. Yhtenä iltana tokoilimme hetken aikaa omalla pihalla ja aika velttoa oli meininkin. Treenasimme pääasiassa kaukokäskyjä. Me ei oikein edistytä niissä. Leiriltä sain vinkiksi peruuttamisen opettamisen ja täytyisikin varmaan seuraavaksi panostaa siihen. Lisäksi yritin tehdä seuraamista, mikä oli kyllä ihan toivotonta näin kuumalla. Viimeiseksi tehtiin hyppynoutoa ja se oli sentään kivaa. Molemmat yritti alkuun kiertää estettä suuntaan tai toiseen, mutta pienen muistuttamisen jälkeen alkoi taas sujua.

Eilen illalla oli Roopella taas vepetreenit (edelliset taisi muuten jäädä kirjoittamatta). Vepe sopii Roopelle kyllä loistavasti. Aloitimme veneen haulla 30m päästä. Suoritus onnistui hienosti yhdellä käskyllä. Roopelle näytettiin köyttä rannassa, jotta se tietäisi, mistä on kyse, mutta mielestäni ensi kerralla voi jättää näyttämättä. Seuraavaksi tehtiin esineen vienti veneeseen. Olin rannalla lähettämässä eli esine vietiin vieraalle ihmiselle. Kielsin veneestä palkkaamisen, jotta Roope oppisi palkan tulevan minulta, eikä pudottelisi esinettä liian aikaisin namien toivossa. Eka kerta tehtiin n. 10m päähän. Hienosti onnistui yhdellä käskyllä. Vähän aikaa Roope kuikuili veneen vieressä palkan toivossa, mutta kutsumalla tuli luokseni. Toinen kerta tehtiin sitten n. 20m päähän, eikä ollut ongelmia siinäkään. Ensi kerralla voisi kokeilla rohkeasti 30m etäisyyttä (koe-etäisyys). Kolmantena liikkeenä tehtiin veneestä hyppy. Se sujui hienosti. Vaikeinta tässä liikkeessä taitaa olla veneessä paikallaan odottaminen. Roope kun tykkää hötkyillä sinne ja tänne. Viimeisenä liikkeenä oli hukkuvan pelastaminen 30m etäisyydeltä. Tässä kävi hukkuvalle pieni työtapaturma ja häneltä lipesi ote ”lätkästä”, josta koira pitää kiinni. Niinpä hukkuva tarttui Roopea lantion etupuolelta. Tämä aiheutti ilmeisesti pienen kääntymisen Roopen uintiin, mutta hetken päästä se jatkoi taas kohti rantaa enempiä häiriintymättä. Olin Roopen suoritukseen erittäin tyytyväinen, koska ei tosi tilanteessakaan hukkuvalla ole mitään lätkää, vaan hukkuvan täytyisi tarttua koiraan tai koiran ottaa ihmistä kädestä tai jalasta kiinni. Mielestäni Roope alkaisi olla jo valmis soveltuvuuskokeeseen, mutta valitettavasti oma yhdistys ei enää tällä kaudella järjestä kokeita, joten emme varmaan pääse kokeisiin mukaan.