Viime viikonloppu oli siis vielä aktiivinen koirien kanssa. Nyt on tarkoitus vähän rauhoittaa tahtia. Treenaillaan toki, mutta kokeita ei ole lähitulevaisuudessa tiedossa. Viime lauantaina oli Ohkolassa canicross-kisa, johon Mikko ja Roope osallistuivat. Tämä oli eka startti varsinaisessa kilpasarjassa. Matka oli n. 4km. Osallistujia oli kolme kappaletta. Matkaan lähdettiin minuutin välein. Roope&Mikko starttasivat sarjansa keskimmäisinä. Roope oli lähtenyt alusta asti melkoista vauhtia ja noin kilometrin kohdalla olivat juoksijan jalat jo hyytyneet ja tuskinpa Roopekaan olisi jaksanut niin hirmuista vauhtia loppuun asti. Hyytymisen takia perään lähtenyt koirakko saavutti heidät. Mikko otti Roopen sivulleen ohituksen ajaksi. Ohittaja ei kuitenkaan ottanut omaa koiraansa hallintaan ja jo lähdössä kuumana käynyt dobberi hyökkäsi Roopen kaulaan. Onneksi Roopella on turhankin paksu turkki kaulassa ja dobberilla oli suuri motivaatio juosta, joten se ei jäänyt parantamaan otettaan. Reikiä ei siis tullut, mutta pelkotila kyllä. Maaliin Roope & Mikko saapuivat ajassa 14.05 häviten toiseksi tulleelle 8 sekuntia. Järjestys olisi voinut olla toinen, mikäli tätä ohitusepisodia ei olisi ollut. Dobberi voitti ylivoimaisesti. Hyvä koira, mutta sangen ikävää muille, jos ohitustilanteet ovat tuollaisia. Kotiin tuliaisina oli siis kolmas sija ja pelokas koira. Roope säpsyy tällä hetkellä tavallisillakin lenkeillä kaikkia takaa kuuluvia ääniä. Se saattaa mm. säntäillä häntä koipien välissä ääniä karkuun. Paljon on siis taas tehtävää, että saadaan Roope palautettua tästä (jo sen kolmannesta) purematapauksesta. Todella kurja juttu. Tämän episodin takia päätimme jättää canicrossin SM-kisat väliin. Katsotaan sitten keväällä uudestaan, mikä koiran tilanne on. En halua ilmoittaa sitä enää canicrossiin, ellei se ole palautunut tuosta kokemuksesta.

Niilon koematka viime sunnuntaina sujui huomattavasti mukavammissa merkeissä. Koe alkoi ohjaustehtävällä. Ohjausmatka oli n. 80-90m (joku oli mitannut edellisenä päivänä). Ennen ohjaukseen lähettämistä tuli samalle linjalle laukaus ja markkeerausheitto, joka otettiin saman tien ylös. Tiesin jo ennen omaa vuoroa, että tämä häiriöheitto yhdistettynä pitkään vesiohjaukseen olisi Niilolle liikaa. Niinhän siinä sitten kävikin. Ekalla yritykselle Niilo meni tarkastamaan markkeerauspaikan ja kutsuin sen pois. Toisella kertaa sain sen ohjattua sivummalta markkeerauspaikan ohi, mutta sitten sille tuli epäusko, eikä se enää kuunnellut minua, joten ohjausyritykset saivat riittää.

Toisena tehtävänä oli markkeeraus. Ensin ammuttiin yksi laukaus ja heitettiin lokki pienen kaislikon taakse avoveteen. Koira lähetettiin noutoon. Kesken matkan tuli toinen laukaus ja toinen heitto samaan linjaan, mutta lähemmäksi koiraa. Niilo hämääntyi laukauksesta ja kääntyi katsomaan ampujaa. Heittäjät onneksi ääntelivät ja Niilo näki pudotuksenkin. Se haki viimeiseksi heitetyn ensin. Minua jännitti, muistaako se ollenkaan ekaksi heitettyä. Tällaista tehtävää ei oltu aiemmin nimittäin harjoiteltu. Niilo lähti luvan saatuaan, mutta pysähtyi parin metrin päässä ja kääntyi katsomaan minua. Annoin uuden markkeerauskäskyn ja sitten se eteni suoraviivaisesti lokille asti. Pientä lisäjännitystä Niilo minulle tuossa tehtävässä aiheutti. Niilo on tehnyt samalla tavalla kokeessa ennenkin (Pomarkussa 2009). Mistäköhän se johtuu? Pitäisi ilmeisesti enemmän treenata erilaisia kakkosia ja selvästi vaikeampiakin. Viimeisenä tehtävänä oli haku. Ruudussa oli kaksi lokkia kaislikossa sekä kaksi varista ja fasaani metsässä. Koira lähetettiin ensin hakemaan kaislikosta. Kaislikkohaku minua vähän jännitti, koska meillä ei ole kaislikkoista treenipaikkaa tiedossa, joten sitä ei ole tullut oikeastaan harjoiteltua. Viime vuonna Pomarkussa ykkönen jäi saamatta, koska Niilo ei tehnyt kunnon hakua kaislikossa. Tällä kertaa ei ollut sitä ongelmaa, vaan Niilo teki reipasta hakua kaislikossa ja molemmat lokit löytyivät melko nopeasti. Sitten siirryttiin metsän puolelle. Lähetin Niilon kolmannen kerran. Se kaarsi taas alueen oikeaan laitaan kohti kaislikon reunaa. Se ehti olla jonkin aikaa näkymättömissä ennen kuin se tuli takaisin. Sillä oli varis suussa, jonka se luovutti kauniisti käteen (kuten kaikki muutkin riistat). Ihmettelin variksen painoa itsekseni. Vasta ojentaessani riistaa toimitsijalle huomasin, että variksia olikin kaksi. Niilo oli hakenut kaksi varista kerralla. Hyvin se sai ne kannettua, kun en mitään huomannut aiemmin. Tiesin, että jäljellä oli vain yksi riista, fasaani alueen etulaidassa näkyvällä paikalla. Niilo lähti taas oikeaa reunaa ja ajautui nopeasti liian kauaksi. En kuitenkaan halunnut puuttua sen työhön ja annoin sen hakea tyhjällä alueella. Jonkin ajan päästä se tulikin tyhjänä takaisin. Nyt lähetin sen huolellisemmin alueen keskelle. Pian Niilo saikin vainun riistasta ja pienen pyörimisen jälkeen fasaanikin oli tallessa. Hyvin Niilo käsitteli fasaaninkin, vaikken muista, milloin viimeksi on fasaania noudettu. Tuomari tykkäsi Niilon työskentelystä selvästi ja tuloksena hienosti AVO2, vaikka ohjaus menikin pieleen. Arvostelussa lukee, että koira selvittää muut tehtävät helposti ja niinhän se tekikin. Nyt vaan ohjaus kuntoon jonkin ihmeen voimalla, niin tulosta pitäisi alkaa tulla.