Sunnuntaina alkoi siis taas parin kuukauden tauon jälkeen Hiiden haukkujen ohjatut tokotreenit. Osallistun aina mahdollisuuksien mukaan jomman kumman koiran kanssa voittajaluokan ryhmän treeneihin. Tällä kertaa ohjattuun treeniin pääsi mukaan Niilo. Päivän aiheena oli luoksetulo.

Treeni aloitettiin muistuttamalla koiralle, millainen on oikea perusasento. Kun se alkoi sujua, lisättiin mukaan vähän matkaa, mutta edelleen keskityttiin vaan lopun perusasentoon. Niilo teki välillä tosi hyviä perusasentoja ja välillä se unohti kokonaan, mitä piti tehdä ja jäi vain seisomaan minun viereeni. Hölmö koira!

Sitten muistuteltiin koiralle seisomista. Niilo pysähtyi aika mukavasti, kun tein liikkeestä seisomista helpotettuna. Välillä pysäytin Niilon myös eteeni seisomaan. Seuraavaksi tehtiin samalla tavalla maahanmenon suhteen ja kun se alkoi sujua, otettiin ryhmäluoksetulo. Se olikin yllättävän haastava juttu. Koirat laitettiin siis riviin kuten paikallaoloa varten, mutta nyt ajatuksena olikin kutsua koirat yksitellen suoraan luokse. Koirat jätettiin siis makuulle ja sitten koira kerrallaan ohjaaja kutsui koiran luokseen. Niilo pysyi hienosti paikallaan (sen vuoro oli viimeisenä), eikä se meinannut kutsustakaan lähteä. Lopulta se tuli rauhallisesti ravaten ja vähän epävarmana. Paikkamakuu on onneksi aika vahva liike Niilolla, niin se heijastui tähänkin. Seuraavaksi koirat jätettiin riviin seisomaan ja yksitellen kutsuttiin luokse ja matkalla pysäytettiin maahan. Tässä vähän mietitytti, miten koira pysyy seisomassa, kun koira lähtee vierestä juoksemaan. Hyvin Niilo pysyi ja tälläkin kertaa luoksetulo oli hidas ja epävarma. Se ei kuitenkaan minua haitannut, kun olin tyytyväinen paikallaolon vahvuuteen.

Seuraavaksi sai tehdä luoksetulon kokeenomaisena liikkeenä, jos halusi. Me tehtiin. Niilon suoritus oli muuten hyvä, mutta sen vauhti oli hidasta ravia. Pysäytykset sujui ok, mutta eipä sitä vauhtiakaan ollut, niin oli helppo pysähtyä. Vauhtia on nyt jostain löydyttävä lisää. Viimeiseksi tehtiinkin pentukurssin tyyliin vauhtiluoksetulo eli kouluttaja piti koiraa pannasta (ei jätetty käskyn alle) ja ohjaaja lähti iloisesti huudellen juoksemaan ja lopulta koira päästettiin tulemaan luokse. Tässä harjoituksessa Niilokin tuli tuhatta ja sataa...

Sitten kävin vaihtamassa koiran juoksujalkaa, kun en halunnut Niilon kanssa ottaa enää paikkamakuuta onnistuneen vauhtiluoksetulon jälkeen. Roope pääsi siis paikkamakuuseen ilman "ennakkolämmittelyjä", mutta hienosti se pysyi korkeasta vireestä huolimatta. Aika oli alle minuutin, kun ei lumihangessa viitsi pitkään makuuttaa.

Aloitin Roopen kanssa seuraamisella. Roope oli loistavassa vireessä. Se oli älyttömän iloinen siitä, että pääsi työskentelemään minun kanssani, mutta se pysyi korkeasta vireestä huolimatta hienosti käsissä. Seuraaminen oli mielestäni upeaa (meidän seuraamiseksi...). Kontakti säilyi hyvin, vaikka tehtiin vauhdin ja suunnan muutoksia (enkä käyttänyt nameja apuna). Seuraamiskaavio oli ainakin alempien luokkien kaavion pituinen eli kunnon pätkä kuitenkin.

Sitten teimme luoksetulon läpijuoksuja pääasiassa. Pari kertaa pysäytin seisomaan ja vapautin siihen. Maahanmenoa Roope ei vielä oikein osaa luoksetulon yhteydessä, joten treenasimme tällä kertaa nopeita maahanmenoja erikseen. Seuraavaksi muistuttelin Roopen mieleen lyhtypylvään kiertämistä ja se sujui yllättävän hyvin. Ilmeisesti treenitauosta on ollut hyötyä ja Roope on miettinyt asioita ja omaksunutkin niitä. Jatkoimme nimittäin ruudulla ja teimme noinviisi toistoa ja kaikki sujuivat hyvin. Aluksi kävin joka välissä näyttämässä oikeaa paikkaa, mutta parissa viimeisessä en enää käynyt. Lähetysmatka ei ollut pitkä (ehkä n.5m), mutta tärkeintä oli saada onnistuneita lähetyksiä aikaiseksi. Tällä kertaa Roope kuunteli pysäytyskäskytkin hyvin, eikä jäänyt haistelemaan merkkejä tms.

Tämän jälkeen teimme vähän kaukokäskyjä. Ne eivät valitettavasti ole vielä "kenttäkunnossa", vaan Roope hötkyili ylimääräistä vaikka olin käskyttämässä ihan edessä. Täytyy jatkaa harjoituksia kotosalla. Viimeiseksi teimme vielä alokasluokan luoksetulon.

Olipa mukava treenata tokoa kunnolla pitkästä aikaa!

Maanantaina jatkoin Niilon kanssa tunnariharjoituksia. Aluksi laitoin levylle kiinnitettyjen kapuloiden lisäksi vain oman kapulan, jonka merkkasin namilla. Hyvin löytyi. Seuraavaksi lisäsin mukaan toisenkin irrallisen kapulan, mutta merkkasin oman kapulan edelleen namilla. Hyvin löytyi. Sitten käänsin levyä eri asentoon ja jätin oman kapulan merkkaamatta namilla. Hyvin löytyi. Taas käänsin levyä eri asentoon ja jätin oman kapulan merkkaamatta namilla. Hyvin löytyi. Sitten oli pakko lopettaa, kun pelkäsin, että kohta epäonnistuu kuitenkin. Niilo ei yrittänyt tähän mennessä kertaakaan ottaa väärää irtonaista kapulaa. Tuuria vai taitoa? Sen kun tietäisi...

Tänään käytiin Viikissä moikkaamassa tuttuja, mutta siitä kirjoitan seuraavalla kerralla enemmän.