Taas on ehtinyt tapahtua melko paljon edellisen kirjoituksen jälkeen. Käytännön jäljestyksen jälkeen jatkoimme Roopen kanssa suoraan vepetreeneihin. Treenit sujuivat hyvin esineen vientiä lukuun ottamatta. Veneestä hyppy tehtiin taas kokeenomaisesti ja se on kyllä sujunut tähän asti hienosti. Seuraavaksi oli sitten esineen vienti, jossa Roopella oli ihmeellisiä ”käynnistymisvaikeuksia” eli se lähti liikkeelle, mutta eteni vaan kepeille asti ja tuli takaisin. Veneestä kannustamalla se lähti lopulta kunnolla liikkeelle. En huomannut katsoa, millä etäisyydellä vene silloin oli. Alun perin oli tarkoitus tehdä 30m etäisyydeltä, mutta niin kaukaa se ei kyllä onnistunut. Jos tämä liike takkuaa jatkossakin, täytyy miettiä tekniikan vaihtoa eli siirtyä ehkä itse veneeseen. Loput liikkeet (veneen haku ja hukkuvan pelastaminen sujuivat taas hienosti).

Perjantaina kävin tekemässä Roopelle n. 600m pitkän jäljen mökin lähettyville. Jäljessä oli 3 osuutta, ekalla kulmalla katko ja viimeisellä osuudella veretön osuus. Makaukset oli joka osuudella. Lauantaipäivä kului Rengossa koejälkiä tehdessä. Illalla lähdin sitten vielä Roopen kanssa hakemaan perjantaina tehdyn jäljen. Roope eteni tuttuun tapaan reipasta vauhtia. Se merkkasi kuitenkin ekan makauksen (herkkuja maassa)  mallikkaasti ja jatkoi vauhdilla katkolle asti. Siellä liika vauhti meinasi kostautua, mutta sain tahtia vähän rauhoitettua, jolloin Roope alkoi rengastamaan oikeaoppisesti ja veretyksen alku löytyi melko helposti. Toisen makuun Roope ohitti muutaman metrin päästä. Toinen kulmakin meinasi mennä vauhdilla pitkäksi. Onneksi Roope sentään huomasi ennen kuin oltiin liian pitkällä. Kolmannen makuun se merkkasi taas hyvin. Verettömän osuuden se ohitti kauempaa. Sillä saattoi olla jo ilmavainu kaadosta, joka löytyi ongelmitta. Kaato ei juurikaan kiinnostanut, mutta jäi Roope sen viereen seisomaan. Kaatona oli Roopen ”oma” peuran sorkka. Ihan ok suoritus, kun ottaa huomioon tämän kesän olemattoman treenimäärän.

Sunnuntaina oli sitten vuorossa Niilon ensimmäinen startti mejän voittajaluokassa. Meillä kävi vähän huono arpaonni ja saimme toiseksi viimeisen jäljen. Aamu kun valkeni mukavan viileänä, mutta meidän vuoroon mennessä aurinko porotti jo täydeltä terältä. Illalla olin huomannut, että Niilon yksi kynsi repsotti vähän hassusti. En kuitenkaan huomannut sen ontuvan, joten lähdimme matkaan. Ensimmäisen osuuden Niilo jäljesti vauhdikkaasti kulmalle asti, jossa oli katko. Katko selvisi parilla lenkillä. Oma suuntavaisto ehti kyllä mennä siinä aivan sekaisin. Katkon jälkeen jälki jatkui kohti hakkuuaukkoa. Niilolla ei ole juurikaan kokemusta aukoista, joten se ei oikein ”saanut kiinni” jäljestä ja se alkoikin epävarmana tekemään tarkastuksia päätyen uudelleen katkolle, jolloin tuomari tuomitsi hukan. Niilo palautettiin puhtaalle jäljelle suoraan hakkuuaukkoon, jolloin jännitin, lähteekö se enää ollenkaan töihin. Murehdin ihan turhaan. Hakkuuaukko teki sen työskentelystä ehkä vähän epävarmaa, mutta samalla se hidasti selvästi tahtia ja alkoi työskennellä tarkemmin. Se menikin loput kolme osuutta lähes jälkitarkasti kaadolle asti. Makauksista kolme se merkkasi erinomaisesti ja yhden se ohitti. Kuonon asennosta näki, että se haistoi senkin, mutta se ei vaan osunut makaukselle ja päätti jatkaa matkaa. Kaato kiinnosti Niiloa ja se toi sen minulle. Minä olin Niilon suoritukseen erittäin tyytyväinen, vaikka parannettavaakin vielä jäi. Tuloksena siis Voi2 36 pisteellä. Arvostelun lisään myöhemmin. Maanantaina nappasin Niilolta sitten koko kynnen pois. Toivottavasti tassu paranee nopeasti.