Ihan kuin olisin startannut vieraan koiran kanssa tänään Antskogin nomekokeessa. Tuloksena AVO0, tuomarina A-P Fontell. Arvostelu saapunee sitten joskus postin mukana, kun en jaksanut sitä jäädä odottamaan.

Kokeen tehtävät olivat mukavanoloisia ja Niilo olisi voinut ne suorittaa ihan kunnialla hyvänä päivänä. Aika paljon suorituksen huonoudesta menee toki minun piikkiin. Olin kuulemma aina 1,5sek liian perässä käskyjeni kanssa, mikä olikin ihan totta. En pysty riittävän nopeisiin päätöksiin koiraa ohjatessa.

Koe alkoi maaohjauksella, joka oli pituudeltaan varmaankin alokasluokan tasoa, mutta ohjaukseen ei ammuttu ja maasto oli sellaista, että siinä ei ollut selkeää väylää. Niilo lähti hyvin haluttuun suuntaan ja muistaakseni en joutunut sitä tässä tehtävässä enempää ohjailemaan. Palauttaessa Niilo nosti koipea ja se ei ole lainkaan Niilolle tyypillistä. Joskus se on ruudussa koipea nostanut, mutta muuten kuseskelu ei ole ollenkaan sen tapaista.

Sitten koiran kanssa lähdettiin kohti rantaa ja matkalla tuli laukaus vesiohjausta varten. Ohjaukseen lähetys tapahtui n. 10m maan puolelta. Ampuja ja vene jäi linjan vasemmalle puolelle. Ohjausriistana oli sorsa avovedessä. Matkaa en osaa arvioida. Niilo lähti ekalla lähetyksellä haluttuun suuntaan, mutten saanut sitä heti etenemään veteen asti, jolloin se ajautui kohti ampujaa ja venettä rantaa pitkin. Tässä vaiheessa katosivat korvat ja jouduin kutsumaan ainakin 5krt ennen kuin sain Niilon takaisin sivulle uutta lähetystä varten. Uudella lähetyksellä sain sen veteen melko mukavasti. Taas Niilo ajautui kohti venettä. Sain sen kyllä käännettyä sieltä takaisin oikeaan suuntaan ja se kävikin ehkä n.10m päässä ohjausriistasta, mutta sitten se ajautui liikaa oikealle. Siellä oli sellainen mätäs, jonka moni koira kävi tarkastamassa. Olin käskyjeni kanssa aina liian myöhässä eli Niilo otti hetken ohjausta, mutta empiessäni seuraavaa käskyä, Niilo ehti aina sulkea korvansa ja heittää vapaalle vaihteelle. Ohjausriista jäi siis lampeen.

Seuraavaksi tuli linjamarkkeeraus veteen/rantakaislikkoon. Markkeeraukset Niilo suoritti mallikkaasti. Seuraavaksi oli vuorossa haku, joka suoritettiin parityönä. Niilo oli parivaljakon jälkimmäinen koira. Niilon hakutyö oli tänään halutonta ja tehotonta. Se kävi kesken haun kakalla (aamulenkistä ja kahdesta pissalenkistä huolimatta) ja ehti myös kuseskelemaan. Ruudusta löytyi vain yksi lokki ja fasaani. Että näin tänään. Ihan kuin Niilo olisi näyttänyt minulle keskisormea. Jotain positiivistakin kuitenkin. Kaikki riistat tulivat käteen asti. Jes!

Kokeessa oli mukana myös Niilon morsian Siiri, jonka koesuoritus keskeytyi rikkoontuneeseen markkeerausriistaan. Harmi!

Saan mahdollisesti jossain vaiheessa muutaman kuvan kokeesta.

Kotimatkalla pysähdyin vielä Niilon kanssa treenaamaan kodin läheiselle pellolle/ojalle. Vein koiran nähden damin keskelle n.5m leveää ojaa ja siirryin reippaasti pellon puolelle lähettämään linjaan. Hyvin Niilo eteni, mutta palautuksessa dami putosi n. metri ennen minua. Seuraavaksi vein ojaan kaksi damia ja siirsin lähetyspaikkaa vähitellen kauemmaksi. Niilo eteni reippaasti, suoraviivaisesti ja iloisesti ja palautti loput damit käteen asti. Nyt Niilo oli taas oma itsensä. Lisäksi tein Niilolle pari pysäytystä sen touhutessa omiaan. Eli vihelsin ja heitin sille pysähdyksestä pallon palkaksi. Pysähdykset olivat todella teräviä ja nopeita. En kyllä ymmärrä, mikä Niiloa tänään vaivasi. Onneksi seuraavaan kokeeseen on useampi viikko aikaa (jos edes mahdutaan mukaan).

Päivitin muuten tulevaa-osiota vähän realistisemmaksi eli jätin syyskuun tokokokeet pois kalenterista. En kuitenkaan ehdi treenata riittävästi ennen sitä. Aikaisintaan siis marraskuussa tokoillaan taas kokeissa. Samalla lisäsin kalenteriin wt-kokeen. En kyllä ole ollenkaan varma, osallistutaanko wt-kokeisiin, mutta mahdollisesti kyllä. WT-kokeet on yhtä piinaa ohjaajalle, kun siinä pitää olla vielä nopeampi ja tarkempi kuin B-kokeessa ja jännitys säilyy koko päivän, jos tehtävät onnistuu. Tänäänkin jännitin niin paljon, että osaltaan Niilon käytös saattoi johtua minun outoudesta.