Nyt on taas kouluttauduttu :) Perjantai vierähti Christan opissa tokon merkeissä. Olin mukana Niilon kanssa. Tänään kouluttauduin ilman koiria koetoimitsija 1-kurssilla.

Perjantaina valitsin Niilon liikkeiksi tunnarin, ruudun ja seuraamisen. Kerroin ensin Christalle meidän olemattomasta edistymisestä tunnarin kanssa. Sitten lähdettiin kokeilemaan. Christa piilotti oman kapulan sellaisten painojen sekaan, joilla agilityn putki pidetään paikallaan. Niilo etsi tehokkaasti oman kapulan. En muista, lisättiinkö muut kapulat heti mukaan, mutta viimeistään toisella toistolla laitettiin n. 20kpl muita kapuloita kasaan painojen etupuolelle. Painot olivat sellaisia kankaisia pussukoita. Tehtiin vielä kaksi toistoa siten, että Christa piilotti oman kapulan ja muut kapulta olivat painojen edessä. Oman kapulan piilo siirtyi vähitellen edemmäksi kohti kapulakasaa. Christa hämäsi Niiloa ja oli piilottavinaan kapulan edelleen taaemmaksi. Niilo käytti nenäänsä nyt todella hyvin ja teki selvästi töitä löytääkseen kapulan. Kapulakasa ei juurikaan häirinnyt Niiloa. Viimeisellä toistolla oma kapula laitettiin kapulakasan reunalle. Christa kävi edelleen hämäämässä painojen luona. Niilo lähtikin luvan saatuaan etsimään taas painojen luota. Kapulaa ei löytynytkään ja Niilo oli vähän ihmeissään ja tuli pois alueelta. Christa houkutteli Niilon takaisin alueelle ja Niilo sai selkeästi vainun ja poimi oman kapulan kasan reuna-alueelta. Hyvä Niilo! Vihdoinkin Nipa alkaa tajuta, että kyse ei ole mahdollisimman monen kapulan mahdollisimman nopeasta noutamisesta. Hienoa! Kunpa ei tulisi taas takapakkia. Christa kehotti seuraavalla kerralla tekemään ainakin kaksi toistoa piilottamalla ja sitten tuomaan oman kapulan taas kasan reunalle ja siitä sitten vähitellen edetään.

Seuraavana liikkeenä oli ruutu. Kävin aluksi näyttämässä taas oikeaa paikkaa. Niilo meni jokaisella lähetyksellä ruutuun, mutta se jäi välillä turhan eteen. Uusintakäskyllä se kyllä korjasi oikeaan paikkaan. Kertaakaan se ei siis ennakoinut ruudun ulkopuolella. Vielä täytyy tehdä näitä paikkaharjoituksia paljon, mutta paljon on Niilo kuulemma edistynytkin. Vähitellen otetaan eri suunnista lähettämiset mukaan. Samaan aikaan aletaan tekemään vauhtiharjoituksia pitkältä matkalta. Tällöin Niilolle voi viedä lelun valmiiksi ruutuun, jotta saadaan reippaita lähetyksiä aikaiseksi. Lähetyksiä voi tehdä niin, että itse on lähempänä ja koira tulee kauempaa (esim. kiertämisen) seurauksena, niin on helpompi nähdä, onko koira oikealla paikalla vai ei.

Viimeiseksi näytimme Christalle meidän aivan kamalaa seuraamista ja kysyin Christalta vinkkiä Niilon motivaation kohottamiseen tässä liikkeessä. Niilon vire laskee nimittäin kuin lehmän häntä, kun sanon "seuraa"-käskyn. Christa kehotti vaihtamaan käskyn kokonaan ja aloittamaan kontaktiharjoituksista. Koira istuu siis perusasennossa ja tapittaa ohjaajaa, vaikka ympärillä tapahtuisi mitä. Kun kontakti pysyy hyvin paikallaan, lähdetään liikkeelle yhden askeleen verran jne. vähitellen vaikeuttaen. Otin siis Niilon perusasentoon ja sanoin "katso". Jos Niilo yritti kääntää päätään, sanoin "ei" ja uudelleen "katso". Välillä vapautettiin ja palkattiin. Lopuksi oltiin siinä pisteessä, että Christa heitteli sämpylää Niilon jalkoihin ja Niilo katsoi minua. Minulla on vaikeuksia pitää pokkaa ko. harjoituksessa, koska Nipa on niin huvittavan näköinen. Se tajusi suht nopeasti, ettei päätä saa kääntää ja sen jälkeen koiran silmät pyörivät suunnilleen ympyrää sämpylän perässä niin, että silmän valkuaiset vain heilahteli (vähän niin kuin hedelmäpelissä...). Vaikea kieltää koiraa silmien liikuttamisesta :D

Kaiken kaikkiaan todella antoisa koulutuspäivä ja sain taas lisää uskoa meidän tokouralle, kun vaan ehdittäis treenaamaan enemmän. Kunpa nyt ensin lähtisi nuo lumet, niin olisi enemmän treenipaikkoja tarjolla.