Taas näkyy valoa tunnelin päässä eli ei se AVO1 nomessa ole ehkä ihan mahdoton tehtävä. Lopen nomekoe sujui siis melko mukavasti. Parannettavaakin tosin jäi, mutta virheet oli tällä kertaa aika pieniä ja toinen niistä mene kyllä minun piikkiin. Koe suoritettiin parityönä ja tuomarina oli Antti Nurmi. Niilo sai aloittaa. Ensimmäinen tehtävä oli kaksoismarkkeeraus, jossa eka heitto tuli metsän puolelta ja toinen veneestä avoveteen vesikasvillisuuden taakse. Niilo katsoi väärään suuntaan ekan heiton aikana, mutta käänsi viime hetkellä päätä siihen suuntaan ja näki ehkä jotain, muttei kunnolla kuitenkaan. Jännitin etukäteen veteen tullutta lokkia enemmän, koska koiran tasolta näytti, että heitto tuli maalle. Se ei siis pystynyt näkemään maan ja vesikasvillisuuden välissä olevaa vesikaistaletta. Tosin tarkka koira olisi huomannut veden loiskahduksen lokin pudotessa. Niilo suoritti tämän markkeerauksen ongelmitta. Se lähti hyvin uimaan avoveteen, mutta joutui jonkin aikaa haeskelemaan vesikasvillisuuden seassa ennen kuin huomasi lokin kasvillisuuden toisella puolella. Hyvä palautus ja sitten piti hakea vielä varis. Niilolla ei selvästikään ollut kunnon muistikuvaa pudotuksesta ja lähetin sen liikaa vasemmalle, kun ”pelkäsin” oikeanpuoleista lokin pudotuspaikkaa. Niilo löysi metsästä heittäjän ja jäi etsimään heittäjän lähettyviltä, eikä laajentanut hakua riittävästi. Uudestaan ei saanut lähettää, joten varis jäi saamatta ylös minun huonon lähetyksen takia.

Sitten pari suoritti markkeerauksen ja sai siirtyä ensimmäiseen hakuun. Haussa oli kaksi fasaania/koira. Pari haki sieltä yhden fasaanin ja sitten oli Niilon vuoro. Niilokin löysi nopeasti lähimmän fasaanin ja sain lähettää sen heti uudestaan. Se ei valitettavasti laajentanut riittävästi hakua ja kauimmainen fasaani jäi löytymättä. Parikaan ei sitä löytänyt, joten seuraavaksi jatkettiin ohjaustehtävään. Niilo sai taas aloittaa. Ohjaus oli avovedessä. Ensin piti edetä melko pitkä matka maata pitkin ja sitten koiran piti siirtyä avoveteen, jossa riistat (3kpl) oli näkyvissä. Aluksi tuli laukaus ohjaukseen. Niilo eteni melko lähelle rantaviivaa hyvin, mutta sitten se lähti liikaa sivuun ja jouduin pysäyttämään ja kääntämään. Sitten se meni liikaa toiseen sivuun ja jouduin taas pysäyttämään ja kääntämään. En meinannut saada sitä etenemään riittävän lähelle rantaviivaa heti. Pilliä ja suuntia se kuitenkin kuunteli melko kivasti. Hetken päästä sain sen kuitenkin ihan rantaan ja sopivasti tuulen alle tai jotain, koska se sai selvästi haju- tai näköhavainnon ja sain sen ongelmitta veteen. Niin sorsa saatiin talteen. Sitten jatkettiin hakuun, josta Niilo haki yhden lokin ja sen jälkeen siirtyi odottamaan vuoroaan.

Pari yritti suorittaa ohjauksen ja jatkoi sitten hakuun. Hetken päästä oli taas Niilon vuoro hakea. Nyt se lähti hakemaan ihan rantaviivasta ja sai selkeästi vainun jostakin. Valitettavasti vainu oli ohjausriistoista, eikä muutamien metrien päässä vesikasvillisuuden joukossa olevista hakuriistoista. Niinpä Niilo lähti kohti ohjausriistoja ja kielsin sitä ja kutsuin pois. Tässä tein ehkä jälleen mokan. Lähetin Niilon sitten uudestaan hakuun ja se toi kauimmaisen lokin maalta. Sitten taidettiin taas vaihtaa koiraa. Kun Niilon vuoro tuli jälleen, oli hakematta enää vesikasvillisuuden joukossa olevat riistat. Eli riistat, joiden kohdalla olin joutunut Niiloa kieltämään. Se ei siis lähtenyt kunnolla uudestaan hakemaan rantaviivasta, vaan haki enemmän rannan puolelta (jo tyhjennetyltä alueelta). Niinpä viimeinen hakuriista jäi löytymättä. Jälkikäteen jäinkin pohtimaan, olisiko pitänyt antaa Niilon hakea ohjausriista haun aikana, jolloin sen motivaatio olisi ehkä lisääntynyt, kun nyt päinvastoin laskin sitä puuttumalla sen työskentelyyn.

Kaiken kaikkiaan koe oli mukava ja tehtävät olivat sellaisia, että Niilolla olisi ollut hyvät mahdollisuudet myös ykköstulokseen, jos mukana olisi ollut vähän enemmän hyvää tuuria. Jos se olisi onnistunut näkemään molemmat markkeerausheitot ja jos se olisikin saanut vainun vesikasvillisuuden joukossa olevasta lokista (eikä ohjausriistasta). Aina on kiva jossitella.

Viime viikon treenitkin on jäänyt taas kokonaan kirjoittamatta. Niilon kanssa tuli tehtyä muutama lyhyt nometreeni pääasiassa  tennispalloja apuna käyttäen. Lähinnä siis ohjauksia ja pillitottelevaisuutta. Viikolla kävimme tekemässä myös yhden vesitreenin pienen lammen rannalla. Kävin etukäteen viemässä vastarannalle neljä damia. Sitten hain Niilon autosta ja yritin lähettää sen sokkona noin 10m päästä rannasta vastarannalle. En saanut sitä kuitenkaan veteen asti ja niinpä siirryin rantaan lähettämään. Nyt onnistui hyvin. Seuraavaksi siirryin kauemmaksi rantaviivasta ja nyt sain sen jo huomattavasti helpommalla veteen. Teimme vielä yhden samanlaisen ohjauksen n. 10m päästä rantaviivasta. Viimeinen dami olikin vähän eri kohdassa vastarantaa ja uimamatka sinne oli pitempi, joten siirryin lähettämään taas rantaan, jotta saatiin onnistunut suoritus aikaiseksi. Onneksi käytiin tekemässä tämä treeni viikolla. Siitä oli varmasti hyötyä eilisessä kokeessa.

Meinasi unohtua, että Roopen kanssa on taas vähän harjoiteltu vepeä varten eli esineen vientiä. Houkuttelin pikkuveljen treenikaveriksi ja Roopen tehtävänä oli viedä damia minulta veljelle. Roope vei innokkaasti. Taisi olla veljellä liian hyvät palkat taskussa, kun tässä ei ollut mitään ongelmaa. Tosin tehtävä tulee olemaan paljon hankalampi, kun joskus päästään vedessä kokeilemaan. SSN perustaa uuden vepe-ryhmän eli Roopelle on tiedossa "virallinen" treeniryhmä. Katsotaan, opitaanko me jotain ja päästäänkö joskus kisaamaan asti.