Suuntasin kohti Pomarkkua jo perjantaina töiden jälkeen. Kyllä väsytti ja harmitti lähteä ajamaan 10 päivän (ja 5 yön) työputken jälkeen.  Navigaattori ajatutti minua vähän ylimääräistä pilkkopimeän Pomarkun metsäteillä, mutta löytyihän leirikeskus lopulta. Onneksi oli yöpymismahdollisuus, sillä ei olisi ollut mukava lähteä ajamaan aamuviideltä liukkaille teille. Minulla kävi tuuri ja sain yksikseni viiden hengen huoneen. Koirat eivät siis joutuneet häkkimajoitukseen. Toki häkissä taisi lähes koko ajan yksi koira nukkua. Se on niin kiva paikka.

Aamu valkeni  kauniina ja aurinkoisena. Positiivista, kun olin odottanut vesisadetta.  Kävin ilmoittautumassa ja sitten suuntasin koepaikalle,  joka sijaitsi mukavan lähellä. Roopella oli starttinumero 1 ja Niilolla 6. Koe suoritettiin parityönä eli Niilo oli sitten kolmannessa parissa. Tämä oli minun ensimmäinen koe, jossa koirat työskentelivät yhtä aikaa. Koe alkoi tuomarin kättelyllä ja suorituspaikkojen arvonnalla. Minä sain valita ja päätin aloittaa ohjaus/markkeeraustehtävistä. Toinen koira aloitti sitten hausta. Parina meillä oli Boompaw’s Cinnamon Teal eli sukulaiskoira itse asiassa. Miloun äiti ja Roopen isä ovat muistaakseni sisaruksia. Milou lähetettiin ensin hakuruutuun ja sitten meille tuli laukaus ohjaukseen. Ohjaus oli melko helpon oloinen (matka kohtuullinen, kohti avovettä, kaislikon reunaa pitkin). Ohjauksen vasemmalla puolella oli vene, joka koitui Roopelle liian haasteelliseksi. Sain sen siis veteen ja etenemäänkin kohtuullisesti, mutta sitten alkoi vene vetää puoleensa. Kun yritin kääntää Roopea, se lähti tulemaan takaisin. Uusintalähetys samoin. Jälkikäteen mietitytti, olisiko pitänyt ”painostaa” Roopea enemmän. Lisää treeniä vaan. Sitten siirryttiin kaksoismarkkeeraukseen, jotka tulivat linjaan kaislikkotuppaisiin. Koiran näkökulmasta kaislikko kyllä varmaan näytti yhtenäiseltä. Roope haki lähimmän (ensin heitetyn) hyvin, mutta toisesta sillä ei ollut kunnon muistikuvaa, vaan se juuttui ensimmäisen pudotuspaikkaan. Uusintalähetyksellä se meni samaan paikkaan, mutta yhtäkkiä se sai vainun hakematta jääneestä ohjausriistasta ja haki sen. Harmi, ettei se saanut vainua jo ohjaustehtävän yhteydessä… Sitten odoteltiin, kun pari suoritti hakuruudun loppuun. Roope malttoi odottaa kohtuullisen hyvin. Se ei piipannut juurikaan. Toki se ei olisi malttanut istua paikallaan, joten jouduin sitä jatkuvasti muistuttamaan paikallaolosta. Roopella oli tässä vaiheessa jo nolla hankittuna, joten se ei saanut vuorollaan hakea ruudusta kuin yhden. Kiva, että edes sen verran. Ruutu oli pääasiassa kaislikkoa eli meille vieraan tyyppinen, kun sellaista ei ole harjoiteltu. Ruudussa oli kaksi varista maalla (toinen laahausjäljen päässä), yksi lokki ruudun keskellä laahausjäljen päässä ja kaksi lokkia vesialueella, jotka olisi pitänyt hakea uimalla. Roope toi sitten lokin ruudun keskeltä. Kaiken kaikkiaan olin Roopen suoritukseen kohtuullisen tyytyväinen. Se pysyi mukavasti käsissä, eikä kuumunut liikaa, vaikka joutuikin odottelemaan melko kauan tehtävästä toiseen siirtymistä. Hyvä mieli jäi tästä Roopen kauden viimeisestä kokeesta.

Niilo oli vuorossa sitten aamun kolmannessa parissa. Parina sillä oli nuori käyttölinjainen narttu. Hävisimme arvonnan ja Niilo aloitti sitten hakuruudusta. Niilo haki ruudusta nopeassa tahdissa keskimmäisen lokin ja kaksi varista, mutta vesialueelle en saanut sitä menemään. En uskaltanut kovin paljoa painostaa, etten olisi vaikuttanut myöhempien tehtävien suorittamiseen. Emme ole ikinä tehneet ruutua niin, että osan olisi joutunut hakemaan uimalla. Omaan piikkiin siis menee. Niilon hakutyö ei häiriintynyt lainkaan parille aamutuista laukauksista. Sitten siirryimme ohjaustehtävään. Sen Niilo suoritti mallikkaasti. Se eteni hyvin suoraviivaisesti vettä pitkin, eikä häiriintynyt veneestä, eikä mennyt kaislikon puolelle liian aikaisin. Arvelinkin jo etukäteen tämän ohjauksen meidän tasolle sopivaksi. Sitten siirryttiin markkeeraustehtävään. Tässä meillä oli vähän tuuriakin matkassa eli heitot putosivat niin, että molemmat jäivät osin avoveteen kahden kaislikkomättään väliin. Niilo haki lähimmän ensin ja mielestäni näki samalla toisenkin lokin paikan. Lähetin sen hakemaan toista, mutta mitä tekikään Niilo. Se eteni metrin ja kääntyi katsomaan minua. Se oli taas unohtanut toisen. Otin sen viereeni uudelleen ja lähetin toistamiseen. Nyt se lähti etenemään paremmin ja jossain vaiheessa lamppu syttyi ja toinenkin lokki saatiin talteen. Niilo palautti taas kaikki riistat nätisti käteen asti (ja Roopekin melkein kaikki, tosin lähetyspaikka oli ihan rannassa, joten riistat oli aika helppo napata…) Niilo siis palkitaan tänään, mutta nyt vielä jännätään, millä palkinnolla. Itse lähdin heti koirien suorituksen jälkeen kotiin, kun ajomatka oli kohtuullisen pitkä (3 tuntia). Niilonkin suoritukseen olin tyytyväinen, mutta aina jää vähän jossitteluvaraa. Tänään en muuten ehtinyt jännittämään lainkaan (kun Roope pääsi heti suorittamaan ja sitten kävin autolla vain vaihtamassa koiran), joten Niilo ei paineistunut minun käytöksestäni. Tänään yhteistyömme toimi siis kuten treeneissäkin. Hieno homma! Ettei koesuorituksista tule mitään mörköä.

P.S. Lisäsin otsikkoon Niilon tuloksen.