Osallistuimme myös tänä kesänä perinteiselle SNJ:n leirille. Tällä kertaa emme paikan päällä yöpyneet, sillä leiri järjestettiin taas Tammelassa ja asuimme sen aikaa mökillä. Niilo osallistui kahtena päivänä nomekoulutuksiin ja tokoili yhden treenin verran. Roope osallistui yhtenä päivänä agilitytreeneihin. Melko monipuolisesti hyödynsimme siis leirin lajitarjontaa.

Pian leirin jälkeen Roopelle tuli ikävä vepeharrastusta haittaava vaiva eli hotspot. Roopen paksulle turkille ei oikein sovi koko illan kestävä märkä treeni. Näinhän kävi myös kesällä 2010 ja aiempina vuosina Roopella ei vastaavia ongelmia ole oikeastaan ollut, vaikka se paljon onkin uinut. Roopen sairastuminen koitui Niilon onneksi eli se pääsi Roopen tilalle vepetreeneihin. Niilo yllätti minut positiivisesti, sillä oletin etukäteen, ettei se hae venettä tai hukkuvaa kovin helpolla. Kävikin juuri päinvastoin eli veneen haku ja hukkuva alkoivat onnistua saman tien. Sen sijaan vienti aiheuttaa eniten ongelmia Niilollakin ja veneestä hypyssäkin se on vähän epävarma (tosin ehdittiin kokeilemaan tätä loppukesän aikana vain kerran). Ensi kesänä on tarkoitus jatkaa siis viennin kanssa taistelua molempien koirien kanssa… Niilo vie kyllä hienosti maalla, eikä se ala pelleillä rannalla niin kuin Roope, mutta jotenkin se ei vaan ymmärrä veneeseen viemistä. Huoh!

Elokuussa pääsimme jälleen kyyhkyjahtiin mukaan. Tällä kertaa minulla oli molemmat koirat mukana. Niilo pääsi aluksi passiin mukaan ja Roope jäi autoon odottamaan. Aluksi oli vähän vaikeuksia korvien kanssa. Niilo siis kuvitteli tietävänsä itse, mistä pudonneet linnut löytyy, eikä ottanut oikein ohjausta. Muutenkin se kävi aika kuumana aidossa metsästystilanteessa, mikä ei kyllä ole Niilolle tyypillistä normaalisti. Pienen vääntämisen jälkeen alkoi korvien olemassaolo kuitenkin taas palautua ja Niilo huomasi, että minua kannattaa kuunnella. Onneksi saatiin siis onnistuneita ohjauksia aikaiseksi. Päivä alkoi lämmetä, joten hain Roopenkin autosta. Tässä vaiheessa koirien ohjaaminen meni vähän härdelliksi, kun molemmilla koirilla on samat käskyt. Ne eivät siis oikein tienneet kumpaa käskin ja kumman olisi pitänyt pysyä passissa… Onneksi kaikki meni kuitenkin hyvin. Roope oli nyt ensimmäistä kertaa tosi toimissa. Ensimmäinen haavakko aiheutti sille pientä ihmetystä. Roope ei selvästikään uskaltanut ottaa elävää lintua ilman lupaa. Menin haavakon luo ja kehotin Roopea ottamaan linnun, jonka jälkeen Roope toi kaikki haavakot ongelmitta käteen asti. Lopuksi käytiin vielä peltoja läpi sinne jääneiden haavakoiden varalta. Tässä vaiheessa Roope oli naapurin isännän matkassa ja hienosti se toi vieraallekin ihmiselle löytämänsä haavakon. Valitettavasti emme ehtineet metsälle mukaan enää muina päivinä. Kysyntää koirille olisi kyllä ollut!

Roope jatkoi keväällä aloittamaansa agilitya syyskuun loppuun asti. Roope on todella innostunut agilitysta. Harmittaa, etten ole tajunnut kokeilla sen kanssa lajia jo aiemmin. Nyt se on kuitenkin jo aika vanha agilityharrastuksen aloittajaksi. Talvi pidetään agilitysta taukoa ja toivottavasti keväällä päästään sitten taas jatkamaan hauskaa harrastusta.

Roopen pentu Eevi oli meillä viikon hoidossa syyskuun alussa. Oli hieno tutustua tähän pieneen labradoriin paremmin. Eevi on luonteeltaan todella miellyttävä: enimmäkseen rauhallinen mutta työintoinen. Isänsä luonteen se on selvästi perinyt leikkimisessä. Isä ja tytär olisivat jaksaneet leikkiä keskenään vaikka kuinka kauan. Välillä pitikin rauhoitella tilannetta.

 Eevi

Isä ja tytär

Syyskuussa Roope osallistui labradorikerhon järjestämälle haavoittuneen hirvieläimen jäljestyskurssille. Roope toimi kurssin demokoirana Elisan ohjauksessa. Kaikki kurssilaiset olivat siis seuraamassa Roopen suoritusta. Jälki oli lyhyt ja tehty tosi tilannetta mukaillen (lähtöä ei näytetty, verettömiä osuuksia). Jäljen päässä oli palkintona peuran pää ja sorkka. Roope nautti tehtävästään täysillä. Se niin tykkää jäljestää ja esiintyä. Tässä tehtävässä ne yhdistyivät mukavasti. Minua kyllä jännitti etukäteen, miten Roope työskentelee tuollaisessa väkijoukossa (varsinkin, kun tänä vuonna oli tehtynä vain yksi treenijälki keväällä). Hyvin Roope kuitenkin suoriutui.

Roope ja Elisa (Kuva: J. Järviniemi)

 

Sorkka löytyi (Kuva: J. Järviniemi)

Seuraavana päivänä oli sitten Roopen ja Murun pentujen tapaaminen Teurolla. Paikalla oli pennuista Eevi, Muru, Brynja ja Laku. Pennuille tehtiin verijäljet ja sen lisäksi käytiin läpi taipumuskokeen kulkua ja tutustuttiin riistaan. Lisäksi tietenkin herkuteltiin nuotion ääressä ja vaihdettiin kuulumisia. Oli hieno nähdä, että kaikilla pennuilla oli vahvat taipumukset sekä jäljestämiseen että riistatyöhön. Muru-pentu oli ollut jo metsästyksessä mukana tänä syksynä. Toivottavasti kaikki pennut omistajineen jaksavat treenailla ahkerasti ja näemme pentuja vielä kokeissakin.

Loppusyksystä on koirien kanssa harrastaminen vähentynyt. Tällä hetkellä on ohjelmassa ollut pääasiassa tokoa. Viikottain on treenattu Hihan ulkokentällä. Sen lisäksi meillä on hallivuoro varattuna Veikkolasta joka toinen viikko talven ajaksi. Olen nyt alkanut tokoilla ahkerammin myös Roopen kanssa. Jossain vaiheessahan luovuin sen treenaamisesta, mutta nyt olen taas aloittanut uudestaan. Roopella on niin mielettömästi intoa kaikkeen tekemiseen, että täytyyhän sitä hyödyntää. Lisäksi minusta tuntuu, että Niilokin on muuttunut tokossa energisemmäksi, kun Roope on alkanut käydä treeneissä myös. Kisatavoitteita Roopelle ei ole asetettu, mutta Niilon kanssa olisi tarkoitus startata taas ensi vuoden puolella tokossa. Saa nähdä, miten kokeissa sitten sujuu, mutta tällä hetkellä Niilo on treeneissä tosi motivoitunut. Toivottavasti motivaation säilyttäminen onnistuu jatkossa myös kokeissa.