Tänään oli Christan vetämä tokokoulutus, johon otsikkokin viittaa, mutta aloitetaan kuitenkin aiemmista kuulumisista eli sunnuntain tokotreeneistä. Varsinaisia ohjattuja treenejä ei ollut, mutta meitä oli muutama innokas tokoilemassa omaan tahtiin. Aloitin Niilon kanssa harjoittelemalla jälleen tolpan kiertoa. Se sujuu jo muutaman metrin päästä lähetettynä kohtuullisesti ja noinkin yksinkertainen homma voi olla koiran mielestä tosi kivaa. Sitten tein lyhyesti seuraamista ja siirtymisiä. Siirtymiset sujuu minun mielestäni aika kivasti namin kanssa. Vielä kun pääsisimme joskus nameista eroon ja suorituksen puhtaus säilyisi. Sitten tehtiin hyppynoutoa. Se sujuu jo pääasiassa ilman apuja. Kohta täytyy alkaa harjoittelemaan huonoja heittoja. Kokeessa mokaan kuitenkin heiton... Ruutuharjoituksiakin jatkettiin. Pitäisi nyt vaan saada hankittua ruutunauhat, jos se vähän selkiyttäisi koirien hahmottamiskykyä. Lisäksi kertailtiin jättäviä liikkeitä. Ne sujuu tällä hetkellä aika mukavasti eli Niilo kuuntelee, mitä sanotaan, eikä tarjoa, mitä sattuu. Lopuksi treenattiin taas kaukojen maahan-seiso-maahan siirtymiä. Tänään Christa kyllä sanoi, että istu-seiso-istu olisi helpompi siirtymä, joten sen voisi opettaa ensin, mutta lieneekö sillä oikeastaan merkitystä.

Roopenkin kanssa tehtiin ruutua. Hyppynoudon kanssa oli suuria vaikeuksia. En meinannut saada Roopea hyppäämään takaisinpäin, vaikka yritin käyttää kaikki mahdolliset avut hyväksi. Toivottavasti oli vain hetkellisestä taantumasta kyse. Tunnariharjoituksia jatkettiin etsimällä omaa kapulaa metsästä. Hyvin Roope lähtee omaa etsimään, mutta saapi nähdä, miten käy, kun aletaan lisäämään muita kapuloita. Sitten tehtiin vielä liikkeestä istumista. Vähitellen Roopekin alkaa oppia, että on muitakin vaihtoehtoja kuin seisominen ja maahanmeno. Kaukoissa jatkettiin edelleen samaa maahan-seiso-maahan sarjaa. Loppuun tehtiin vielä paikkamakuu. Maanantai-iltana jaksoin treenata kotosalla molempien kanssa kaukoja, mutta siihen taas lopahti minun "yritän treenata joka päivä"-tahti. Se ei vaan sovi tähän minun elämän rytmiin/työtahtiin.

Tänään oli sitten Christan tokotreenit Lohjalla Lägin hallissa. Jokaisella koirakolla oli tunti aikaa. Niilo oli aamun ensimmäinen koirakko. Aloitimme (ja lähes lopetimme) tunnariin. Siihen liikkeeseen voi näemmä saada tunnin kulumaan helposti ja ilman varsinaista edistymistä! Meinasi Christaltakin jo ideat loppua, mutta toivotaan, että pääsemme tästä nyt eteenpäin. Aloitan kuitenkin alusta. Eli aluksi piilotin omaa kapulaa kentän laidalla olevien agilityesteiden taakse ja lähetin Niilon etsimään. Niilo etsii valitettavan helposti silmillään, mutta kyllä nenäkin saatiin hetkittäin hyvin mukaan. Sitten lisättiin iso kasa (ainakin 20kpl) kapuloita ja piilotin edelleen oman kapulan (Niilon nähden). Lähetin Niilon hakemaan. Ajoittain Niilo lähti etsimään omaansa, mutta pääasiassa nosti, minkä sattui. Se tiesi kyllä tekevänsä väärin, mutta se ei välittänyt siitä. Oli vaan kiva nostella kapuloita meidän kielloista/passiivisuudesta riippumatta. Se tavallaan palkkasi itseään väärillä kapuloilla. Oikeasta tuli aina megakehut ja namipalkkaa. Siltikään mikään lamppu ei tuntunut syttyvän. Kokeilimme myös laittaa nameja oman kapulan taakse. Niilo ei edes huomannut namia, jos sattui ottamaan oman. Laitoimme myös nameja sinne tänne kapuloiden joukkoon, jotta olisimme saaneet Niilon käyttämään nenäänsä kapula-alueella. Niilo jätti namit kuitenkin syömättä (tai söi yhden) ja nappasi lähimmän kapulan. Argh! Tässä vaiheessa Niilo laitettiin tauolle pariksi tunniksi ja jäimme odottamaan "askartelutarvikkeita".

Treenikaveri Sari teki meille äkkiseltään lankunpätkän, johon oli naulattu kapuloita kiinni. Lankulle ja sen ympäristöön ripoteltiin nameja ja yksi nami laitettiin oman kapulan alle. Oma kapula laitettiin siis myös lankun päälle. Niilo lähetettiin taas hakemaan. Nyt se malttoi rauhassa syödä nameja ja haistella muutenkin. Syötyään kaikki namit se otti oman kapulan suuhunsa ja palautti. Tämä toistettiin muutaman kerran. Viimeisellä kerralla oman kapulan alle ei laitettu enää namia eli se ei joutunut sitä enää siirtämään. Silti Niilo nappasi oman kapulan ja toi minulle. Se ei yrittänyt kertaakaan nostaa väärää kapulaa. Nähtäväksi jää, oppiko se tänään oikeasti jotain vai mistä oikein oli kyse. Christa neuvoi jatkamaan 3-4 erilaisen levyn avulla, joihin on kiinnitetty vaihteleva määrä kapuloita erilaisiin muodostelmiin tai sikin sokin. Alkuvaiheessa käytetään nameja apuna ja vähitellen mukaan lisätään sitten muitakin irrallisia kapuloita. Näin se tunti vierähti tunnarin parissa. Lopuksi tehtiin muutama ruutuun lähetys viime kertaisten ohjeiden mukaisesti. Siitä Christa kommentoi, että Niilo on vähän sellainen koira, että se yrittää päästä helpolla. Se tekee kyllä, mutta pyrkii oikomaan tekemisiään ja vähän lintsailee. Minun täytyy kuulemma tiukentaa otetta, niin edistymistäkin alkaa tulla, kun koiralta vaaditaan enemmän. Täytyy yrittää skarpata. Niilo teki nimittäin aluksi pari melko huonoa ruutuunmenoa. Sitten sovimme Christan kanssa, että seuraavasta huonosta suorituksesta palautan Niilon oikeaan paikkaan. No, minä ilmeisesti skarppasin sen verran, että koirankin seuraavat suoritukset olivat hyviä eli en joutunut sitä palauttamaan paikalleen.

Myöhemmin tehtiin vielä häiriötreeniä niin, että koirien piti istua ja Christa houkutteli niitä maahan tai lähtemään paikaltaan. Tämä oli kaikille koirille melko vaikeaa, mutta toistojen jälkeen koirat saivat suljettua korvansa Christan käskyiltä ja ohjaajan antama käsky pysyi paremmin mielessä. Tällaista treeniä pitäisi tehdä useamminkin. Antoisa päivä kaiken kaikkiaan, vaikka Niilon kanssa menikin vähän tahkoamiseksi. Sain kuitenkin taas paljon vinkkejä jatkoa ajatellen.